Hila & Jana

Soudellaan soudellaan

2012-03-06T22:57:00.001+02:00

Välillä treenaus tuntuu pelkästään ylläolevan biisin sanoin soutamiselta ja huopaamiselta. Alkuvuoden on ollut vähän väliä pieniä motivaatio-ongelmia ja välillä sujuu tosi mukavasti. Onneksi nyt keväälle on tulossa paljon todella mielenkiintoisia agilitykoulutuksia, mm. Tappien Elina Jänesniemen koulutus ja Harri Huittisen tekniikkatreenit. Tuttuun tapaan jatkamme Anne Huittisen 1krt/kk valmennuksessa. Muutamia muita muutoksia treeneihin on tulossa, mutta niistä myöhemmin. Lisäksi luulen kevään tuovan mukanaan muutenkin lisää innostusta, koska saadaan pitkästä aikaa myös muitakin harrastuksia kuvioihin. Koko talvi on ollut yhtä suurta agilityä. En malta odottaa haun alkamista ja samoin ihana päästä tekemään verijälkeä.

Tänään kävimme samassa Tiinan & Devin kanssa treenailemassa. Alkuun teimme hyppytekniikkaa, jonka jälkeen hieman keppejä, loppuun vielä keinua ja rengasvauhtitreeniä. Sanottakoon, että treenien kohokohta oli ehdottomasti kokonainen keinu ilman hihnaa! Tehtiin tänään ekaa kertaa keinu maasta saakka ja ajattelin suoraan kokeilla myös ilman hihnaa, koska Jana tekee sen mukavan rauhallisesti. Vielä haluan enemmän vauhtia ja raivoa, mutta niitä treenataan.

Hyppytekniikkavideon alussa myös viikontakaiset tekniikkatreenit.

Alla hieman otoksia viime- ja edellisviikon treeneistä. Olen koittanut omatoimivuoroilla tehdä mahdollisimman paljon helppoa suoraa rataa, jotta Jana oppisi irtoamista ja estehakuisuutta. Vielä on todella paljon matkaa sellaiseen menoon mitä haen, mutta toivottavasti kesän uudet tuulet antavat treenivinkkejä mitä meidän tulisi tehdä!

Tämä viikko minun piti viettää Latviassa koulutöiden parissa, mutta epäonnen kautta reissu peruuntui. Viime viikko ja tämä viikko on siis pelkkää luppoaikaa kotikulmilla. Tämän kunniaksi koirat ovat saaneet pidempiä lenkkejä ja mukavia naksutteluhetkiä iltaisin. Jana on päässyt tapaamaan mm. lapsuuden kaveria Pennyä ja tämän uutta "pikkusiskoa" 7kk vanhaa keeshond Sohvia. Jana ja Penny olivat turhan aikuisia leikkiäkseen, joten Jana paineli menemään Sohvin kanssa.

Eilen nautimme Tanjan, Nelen, Linan, Hilan ja Janan kanssa auringosta ja nätistä maisemista Kangasalan kisapirtin metsissä. Matkaan meni aikaa parisen tuntia ja koska olemme tosiurheilijoita niin muistimme ylä&alamäkijuoksut ja polviamyöten hangessa kahlaamisen...

Hyppii hyppii tömisee pilipilipom

2012-02-16T17:54:00.001+02:00

Maanantaina mentiin samalla treeniteemalla kuin viime kirjoituksessakin. Tarkoituksena oli tehdä keinua, mutta meidän puolella oli vain liukaspintainen keinu, jota en harjoitteluvaiheessa halua käyttää. Treeneistä ei jäänyt mitenkään hyvä maku suuhun, Jana oli tosi ääliö tuulella ja ohjaaja ohjasi huonosti => soppa on valmis. Jotain hyvää kuitenkin oli, mielestäni Janan hyppytekniikka meni jo tosi kivan näköisesti. Siirsin lähdön 3 askeleen päähän (ohjeen mukaan 2 askelta), ja nyt Janalla on tilaa astua ennen ensimmäistä hyppyä. Mielestäni muutos parantaa hyppytekniikkaa koko sarjaan (mielipiteitä otetaan mielellään vastaan). Janalla on ongelmana ollut myös ähinä tehdessä näitä tekniikkaharjoituksia, mutta kaksi viimeistä kertaa (videolla) olivat todella hiljaisia.

Toiseksi tehtiin hieman keppejä ja irtoamispätkää, josta ei meinannut tulla mitään. Joskus ei vaan suju ja maanantaina oli sellainen päivä. Tänäänkin asiat ovat menneet päin prinkkalaa, joten suosiolla jätän treenit välistä. Turha sitä on valmiiksi jo huonolla tuulella mennä treenaamaan.

Treenaamaan treenaamaan joka päivä tahdotaan

2012-02-13T14:27:00.000+02:00

Eilen kävimme Janan kanssa treenailemassa tallilla. Teimme hieman hyppytekniikka, keppejä ja puomia. Puomin vapautukset toimivat jo kivasti. Jana on oppinut hienosti "mennään" sanan merkityksen, vielä tarvitsee kuitenkin paljon treeniä, jotta saadaan kontaktit nopeiksi ja täysin varmoiksi (kontaktit ovat kyllä varmat, mutta vapautukset ei, lähinnä ongelma on saada koira pois kontaktilta...).

Kepit menivät oikein nätisti. Tehtiin jälleen ensimmäinen kerta hihnalla ja sen jälkeen ilman. Jana ei häiriintynyt vaikka vaihdoin sen edestä puolta ennen keppejä. SDP:n kepit ovat Janalle huomattavasti vaikeammat, luultavasti syynä on keppien paksuus tai kentän pohja (?). SDP:llä Janan pujottelu ei ole yhtä sulavaa ja Jana lopettaa herkästi kepit kesken. Tallilla pujottelee hienosti loppuun saakka ja meno näyttää ainakin omaan silmään hyvältä. Onko ideoita kummasta voisi johtua?

Hyppytekniikkaa on vielä kovin vaikea arvioida. Sen kyllä huomaan (alla olevasta videosta), että Jana ei vieläkään astu ennen ensimmäistä hyppyä, vaan hyppää suoraan istualtaan, (tarvitsee siirtää ensi kerralla lähtöä vieläkin kauemmaksi, nyt oli puoli askelta kauempana kuin viimeksi.) mikä aiheuttaa aika rumaa tekniikkaa ensimmäisille hypyille. Mielestäni viimeiset hypyt näyttää joka pätkässä aina paremmalta kuin alkupään hypyt.

Lenkitellen

2012-02-11T19:39:00.000+02:00

Minun ystäväni on kuin villasukka, joka talvella lämmittää

2012-02-10T10:39:00.000+02:00

Eilen Janalle oli luvassa mukavaa ohjelmaa heti koulupäiväni jälkeen, velipuoli Masi omistajineen saapui Nokialta viihdyttämään meitä. Ilma oli hieman turhan kirpsakka ja loppulenkistä Jana olikin tärisevä pieni koiruus, onneksi Masi-veli oli lähellä lämmittämässä.

Masi oli taas kasvanut sitten viime näkemän. Kaveruksilla on varmaankin jo vajaa 5 cm kokoeroa ja painoa Masilla on varmasti ainakin pari kiloa enemmän. Juoksentelu järven jäällä jäi tänään hieman vähiin, mutta kyllä hepulointejakin nähtiin. Loppulenkki kuljettiin tosiaan rintarinnan Riikan perässä, välillä käytiin haistelemassa omilla poluilla, mutta pääasiassa vieretysten menivät. Kylmä oli kuin Siperiassa (ainakin Janalla).

Riikka ja Masi tulivat vielä lenkin jälkeen poikkeamaan meillä sisällä. Jana meinasi revetä liitoksistaan, kun sai vieraita sisälle asti. Masi ei ihan ymmärtänyt alussa Janan touhokkuutta, mutta hetken päästä juostiin päättömästi edestakaisin. Tottakai kaivoin kameran esille vasta kun suurimmat leikit oltiin leikitty, mutta tässä hieman loppufiilistelyjä:

Kun silmäni mä auki saan ja sinut siinä nään mä ihan lähelläin

2012-02-09T22:51:00.000+02:00

Välillä aamuisin on niin kovin vaikeaa. Jana nukkuu jaloissani, ja Hila kainalossa. Herätyskello soi, koirat kääntävät kylkeä ja örisevät tyytyväisinä. Ahkera omistaja nousee (ehkä miljoonannen torkun jälkeen) ja valmistautuu joko kouluun tai töihin. Koiria ei näy ei kuulu. Ovelta huikkaan morot koko poppoolle, näky on tätä luokkaa:

Tänään oli pakko napata pokkari pöydältä ja ottaa noista kahdesta koiran tapaisesta kuva. Molemmat ovat niin kovin tyytyväisen näköisiä, kun kuvailin salaman kanssa keskellä parasta uniaikaa.

Hila usein käpertyy pää tyynyni päälle heti kun nousen sängystä ja Jana jää peiton alle nukkumaan. Muistan kuinka päivittelin Janan n. klo 6.00 herätyksiä, jotka pikkuhiljaa pitikittyivät kello 9.00:ään ja nyt neiti on päässyt Hilan kanssa tavoille ja hirsiä vedetään niin pitkälle kuin mahdollista. Jana on kuitenkin aito partiolainen, jos kutsu käy, niin Jana on täysin hereillä, aivan valmiina touhuun ja rellestykseen. Hilaa taas saa väkipakolla raahata jos ennen puoltapäivää suunnittelee edes ulosmenoa.

Eilen oli pitkästä aikaan agilityä, vuorossa oli Anne Huittisen valmennus. Kolmen viikon tauon jälkeen Jana oli hieman rasittava. Kauheasti teki mieli touhottaa ja mennä, mutta mihinkään ei pystytty keskittymään kunnolla. Asiaa ei kyllä auttanut puolikuntoinen ohjaaja, joka huitoi minne sattui. Rata oli lisäksi meille aivan liian vaikea, joten treenit ei mennyt ihan nappiin. Tästä ei kuitenkaan lannistuta vaan ensin kaivetaan esiin treenin hyvät puolet, jotka olivat lähdöt. Lähtöongelmat alkavat olemaan takanapäin, nykyään lähdöissä istuu hiljainen koira, joka istuu siellä suhteellisen rauhallisesti. Janan käytös on suoraan verrannollista omaani, kun itse olen rauhallinen niin koirakin on ja päinvastoin.

Onni on hyvä terveys ja huono muisti

2012-02-07T22:15:00.000+02:00

Viime kirjoituksen otsikko piti paikkaansa. Seuraavana päivänä ilma oli huomattavasti leudompi ja pakkasten hyvänä puolena paikallinen Iidesjärvi jäätynyt. Outi matkusti Ollin kanssa viihdyttämään meitä ja lapset pääsivät juoksentelemaan. Jana on muutoinkin kerännyt energiaa ihan kiitettävästi ja uloslähtemiset ym. tekemiset ovat aikamoista rallia, eikä tavalliset irtiololenkit riitä purkamaan tuota virtaa...

Eilen Janan kyynär- ja lonkkatulokset olivat vihdoin tulleet omakoiraan ja tänään koiranettiin. Samana palasivat kuin lähtivätkin, eli A/A:n lonkat ja 0/0:n kyynärät, lisäksi tuloksissa komeilee jo aikaisemmin todetut 0/0:n polvet ja terveet silmät. Kiva omistaa fyysisesti terve koira, kaikille tätä iloa ei ole suotu, joten siitä pitää osata olla kiitollinen. Jana täyttää parin kk päästä 2v, ja sen kanssa on käyty kerran eläinlääkärissä silmätulehduksen takia ja kerran tyhjentämässä anaalit, siinä onkin Janan sairaushistoria. (Hila onkin pitänyt tässä kisassa ylivoimaista johtoa, joten terveestä koirasta osaa todellakin nauttia)

Kuten yllä mainitsin, niin normaalit lenkit eivät nyt riitä, joten sisälläkin pitää myös touhustella. Tässä videota eiliseltä. Pahoittelen ohjaajan ääntelyä...

Huomenna on paremmin

2012-02-05T01:24:00.002+02:00

Jana heiii, mennäänkö ulos? Tulisit nyt! Älä nyt viitti, ihan oikeesti, heiiii....

Joku on joskus epäillyt Janan rauhottumiskykyjä ja sitä, että Jana olisi turhan aktiivinen koiruus joillekin ihmisille. Tämä postaus olkoon kumous kaikille näille väitteille (tämä postaus voidaan kumota epätodeksi ilmojen lauhduttua, mutta ei kerrota sitä). Hyvin siis koohotin on pärjännyt 10- 20min lenkeillä jo useamman päivän ajan, eli reippaasti alle 1h/päivä. Sisällä ei seota kovin pahasti sukkiin, mitä nyt eilen Jana lisäsi vaikeutta älypeliin, kun päätti suorittaa sitä, niin että lelu oli vielä laatikossa, mitä lie vihjaili? Mutta muutoin ärsyttävyydet ovat olleet luokassaan kipeän omistajan nenäliinojen varastelua. Pääasiassa molemmat koirat ovat olleet oikeita kainaloisia (Anskua lainaten).

Onneksi pakkasukko on päättänyt ensi viikolla löysätä hieman nyörejään, joten ohjelmassa taitaa olla pari agilitykertaa, Annen valmennus ja viikottaiset treenit. Viime agilitystä onkin aikaa jo melkein kolme viikkoa. Suunnittelematon tauko oli, mutta eipä se ole vakavaa, tauot ovat usein vaan hyvästä! Omana agilitypakkasrajana pidän -15 astetta, koska tuota kylmemmissä ilmoissa koiran lämmittäminen ja lämpimänä pitäminen on todella hankalaa ja lisäksi ohjaaja kokee suuria hankaluuksia juosta pingiivininä Janan perässä.

Vielä muutama kuva siitä, miltä meillä oikeasti on näyttänyt viimepäivät aka väsynyt koira ja kipeä omistaja.

Nirskuen ja narskuen, puhuu herra Pakkanen

2012-02-01T20:01:00.000+02:00

Viime lauantaina Janalla oli treffit kahden komean uroksen kanssa, Masi 5kk ja Olli yli 3v. Kaikilla kolmella on sama äippä, joten oli pienimuotoinen sisartapaaminen. Tämä oli ensimmäinen kerta kun Jana pääsi kosketuksiin Masin kanssa. Alussa Jana olikin sitä mieltä, että Masi on ihan tyhmä ja sen voi ihan hyvin syödä. Masi kuitenkin antoi arvoa kaikkivaltias Janalle, joten nopeasti Jana sen hyväksyi. Luulen, että Masista ja Janasta tulee vielä hyvät juoksukaverit, koska nyt näkyi jo hyviä otteita juoksu- ja painileikeistä. Harmi, että polku oli niin kapea, että pääasiassa kuljettiin jonomuodostelmassa.

Masilla on kyllä tosi mahtava luonne. Avoin, rohkea ja erittäin vilkas. Ulkonäöllisesti poikkeaa huomattavasti enemmän Janasta kuin esim. Olli. Masi on selvästi perinyt kurvinsa komealta Peter-iskältä, kun Jana ja Olli ovat enemmän kauniin Sade-äipän näköisiä.

Lenkin alussa Janan tassut jäätyivät ihan kokonaan ja hetken mentiinkin kolmella tassulla, vuorotellen yksi tassu ilmassa. Jana ei kyllä ole säänkestävin koira ja olenkin pukenut sille takin agilityn alku- ja loppuverytteilyille jo vähän aikaa ja nyt myös lenkeillekin (mittari näyttää päälle -20 -astetta). Eilen kaivoin myös tossut esille ja eron huomasi ulkona heti. Kertaakaan lenkin aikana Jana ei nostellut tassujaan. Heristelenkin hieman sormeani Kennelliiton artikelin kohdalle "Koiran pukemisessa ei kuitenkaan pidä mennä liiallisuuksiin. Koira ei esimerkiksi tarvitse tossuja." Mielestäni koira tarvitsee silloin tossut, kun sen tassut jäätyvät niin ettei se kävele kunnolla (puhumattakaan isompien tarpeiden tekemisestä) ja lenkkeilystä tulee näin koiralle epämiellyttävää. Jos koira kävelee tossujen kanssa kunnolla, niin mielestäni tossuja tulisi tällöin käyttää.

Joka tapauksessa näillä keleillä kukaan meistä kolmesta ei viihdy ulkona pitkään. Suurin osa aktivoinnista tuleekin lähipäivinä tapahtumaan sisätiloissa. Tänään kaivoimmekin aktivointilelut pölyjen alta ja voi sitä iloa ja riemua, kun karvanaamat tajusivat mitä aletaan tekemään. Molempien kanssa käytiin läpi Ottosonin älypelit Spinny, Tornado ja Casino. Hila pelaa viimeistä helpotettuna, ilman puisia tappeja päällä. Jana on viimeksi pelannut näitä varmaan vuosi sitten ja Casinoa varmaan vain kerran ja silloinkin ilman noita tappeja. Ajattelin kuitenkin kokeilla kuinka sujuu vaikeampana. Eipä tuota koiraa ainakaan tyhmyydellä ole pilattu.

Harvinainen aivosolu paikannettu

2012-01-22T21:07:00.000+02:00

Tähän viikkoon on kuulunut kolme aksapäivää. Torstaina oli viikottaiset ohjatut treenit, jossa tehtiin 11 esteen rataa. Ongelmana oli putki, joka oli A:n alla. Jana piti saattaa tosi pitkälle, että meni putkeen eikä A:lle. Laitoinkin putki -A/puomi erottelut treenivihkoon ylös, jotta muistetaan treenata näitä. Radalla oli yksi takaaleikkaus (jotka ovat myös to do-listalla) ja ensimmäisellä kerralla meni pyörimiseksi, mutta otettiin tämän jälkeen kerran vain takaaleikkausosuus ja sen jälkeen ei ollut mitään ongelmaa. Treenien loppuun tehtiin myös keppejä. Viimeksi keppejä tehtiinkin ennen joulua, ja Jana tarvikin hihnan kanssa muistuttelua, että kuinka nämä kuulukaan suorittaa. Parin toiston jälkeen meni ilman hihnaa oikein nätisti.

Lauantaina Jana oli mukana koululla valokuvausmallina. Muutamat kuvat koulukaverini nappasikin Janasta. Hirmuisen nätisti neiti käyttäytyi.

Jaksoi hyvin odotella (täysin hiljaa) häkissään ja oman vuoron tullessa ei välittänyt salamoista ym. härdellistä vaan keskittyi tekemään temppuja. Ainoa epäilyttävä juttu oli heijastin, joka oli päälle 1m halkaisijaltaan, ja semmonen vempula, josta lähti epäilyttävää ääntä. Heijastin oli tarkoitus olla mahdollisimman lähellä Janaa, jotta toisi mukavan kiillon turkkiin. En sitten jaksanut alkaa totuttamaan, vaan suosiolla jätin pois. Tämän kirjoituksen kuvat siis studiolta.

Kuvauksien jälkeen lähdimmekin melkein lennosta agilityyn Marjan ja poikien kanssa. Alkuun teimme hyppytekniikkaa. Pari ekaa kertaa Jana hyppäsi kaksi viimeistä estettä yhdellä loikalla (kuten hyppytekniikkakurssillakin), mutta hienosti korjasi, kun kerran muistuteltiin, että viimeiseen väliinkin voisi osua. Perussarjan jälkeen teimme keppejä, ensin hihnan kanssa ja sitten ilman hihnaa. Jana oli ihan super pätevä. Pystyin takaaleikkaamaan ja leijeröimään kepit ja hyvin osasi hakea renkaan ja sen jälkeen kepit, nyt pitää vaan alkaa ottamaan keppejä osana rataa.

Kokeilimme myös Lean ehdottamaa putkihuvittelua. Eli lähetin Janan pelkästään putkeen, niin että putken päästä tuli aina palkka, ja käskynä pelkästään "putki", en siis ohjannut käsillä/kropalla mitenkään. Suorat ja hieman vinot kulmat menivät todella kivasti. Sitten, kun alkoi A ja puomi tulemaan liian lähelle, niin Jana lähti herkästi tarjoamaan kontakteja. Pitää seuraavalla kerralla katsoa enemmän tyhjää tilaa ympärille, jotta harjoitus on mahdollisimman helppo. Huvittelun positiiviset vaikutteet tulivat esille jo treenin lopussa, kun tein irtoamisharjoituksen (kolme hyppyä suorassa ja kaareva putki). Eipä tarvinnut muuta juurikaan tehdä kuin lähettää koira eteen. Samalla hieman takaaleikkailin ja leijeröin. Hirmu kivat treenit! Kiitos Marjalle seurasta!

Otsikossa mainittu aivosolu löytyi tänään aamulla! Kävimme Pian & poikien ja Saaran & Huugon kanssa treenailemassa. Alkuun Nooa, Simo, Jana ja Huugo pääsivät tekemään hyppytekniikkaa. Tehtiin taas perussarjaa ja Jana teki heti kerrasta oikein! Ei kertaakaan hyppinyt kahta hyppyä kerralla. Huimaa ajattelukykyä varmasti vaati Janalta! Tosin videosta huomaa, että melkein joka kerralla ponnistaa suoraan lähdöstä ensimmäiselle hypylle. Tätä en ollenkaan huomannut treeniä tehdessä. Taisi alku "ponnari" olla hieman liian lähellä.

Tänäänkin kepiteltiin, hihnamuistutuksen jälkeen meni ihan kivasti. Vauhtia kyllä kaipaisin hieman lisää. Saara auttoi meitä keinutreenissä. Ollaan vielä vaiheessa minipyödältä alas, mutta tänään tehtiin ilman vilttiä pehmentämässä kolahdusta. Jana juoksi todella hienosti päähän saakka sopivalla raivolla. Saaran kanssa naurettiin lentäville nakeille. Keinun päässä oli hiirimatto (tms.), jonka päällä oli palkka (nakit), Janan tullessa hirveetä kyytiä ja keinun iskiessä maahan nakit sinkosivat ties minne. Koiraa tämä ei haitannut onneksi ollenkaan, mutta me saimme hyvän mielen tästä.

Loppuun tehtiin vielä lähtötreenejä, vielä tuppaa kierrokset nousemaan ja samalla haukkuu&peppu nousee, mutta parempaan suuntaan mennään. Pari nopeaa puomia vielä ihan viimeiseksi, jotta saatiin kiva ja vauhdikas lopetus. Oikein onnistuneet treenit, kiitos treeniseuralle!

Kuvauksissa

2012-01-18T16:09:00.000+02:00

Soittelin maanantaina Hervannan Eläinlääkäriin ajatuksena varata Janalle ajan lonkka-, kyynär-, selkäkuviin ja samalla kasvattajan toiveesta otettaisiin verta Lohen veripankkiin. Hyvällä tuurilla saatiin aika jo tähän aamuun. Onneksi koulusta oli vapaata, niin pystyin ajan ottamaan. Eläinlääkäriaseman valitsin sen perusteella, että olen kuullut niin paljon hyvää eläinlääkäri Jussi Laitisesta. Pakko sanoa, että maineensa arvoinen ell! Aivan mielettömän mukava ja ystävällinen, samoin muukin henkilökunta. Nyt vakavasti mietin eläinlääkäriaseman vaihtamista. Harmittaa vain, ettei tuolla ole Tapiolan suorakorvauspalvelua.

Äiti tuli tukihenkilöksi ja avuksi mukaan. Ensin Jana punnittiin (6,75kg) ja tämän jälkeen piikki takareiteen. Tämän jälkeen menimme hetkeksi odotushuoneeseen odottelemaan Janan kuukahtamista. Hienosti taistelikin vastaan, mutta lopulta uni vei voiton. Tunnin verran kulutimme aikaamme Hervannan keskustassa ja sitten haimme Pampulaa kotiin. Siellä se raukka makasi ihan töttöröö kuvauspöydällä.

Ensin katselimme lonkkakuvat. Sain kotiin yhden vinon kuvan, koska olivat joutuneet ottamaan uuden tämän tilalle. Jussi sanoi, että hyvät syvät lonkkamaljat ja ettei ole mitään vikaa lonkissa. Mittasi lonkkien päitä, jollain hassulla kapistuksella ja sanoi, että se on mittaajasta kiinni mitä tulokseksi saadaan. Veikkaili kuitenkin A:ta maks. B:t. Selkäkuvathan eivät lähde kennelliittoon, vaan ne otettiin epävirallisesti ja oikein nätti tasainen rivisti niskasta häntään meni. Kyynärissäkään ei ollut mitään, oikein siistit ja sellaiset kuin pitikin. Veikkaili taas, että 0:t, mutta saas nähdä mitä kennelliitto on näistä kaikista kuvista mieltä. Jussi myös näytteli kuvista missä menee peräsuoli, sisäelimiä ja antoi arvoituksia (sirusta ja kanyylistä). Sirun tiesin ja kanyyliä ihmettelin, että joku ruuvi, jonka jälkeen sain vinkiksi mennä katsomaan koiraa ja siellä tajusin sen olevan kanyyli.

Herätteen jälkeen Jana virkosikin nopeasti ja pääsi lähtemään meidän matkaan. Ihan väsynyt neiti onkin tuon jälkeen ollut ja saakin tämän päivän levätä. Kielloksi tulikin, ettei lenkkejä saa tehdä tänään. Huomenna saadaan elää normaalia arkea ja jatkaa treenauksia hyvillä fiiliksillä.

Kumipallona luotasi pompin

2012-01-17T12:51:00.000+02:00

Viikonloppu hurahti Meirän hallilla hartaasti odotetulla Ulla Kaukosen hyppytekniikkakurssilla. Erityisesti halusin tietää, onko Janan hyppäämisessä jotain vikaa, millaisia hyppyjä treeneissä kannattaa pitää, ja kuinka lähteä nostamaan rimojen korkeutta kisakorkeuteen. Kaikkiin näihin sain vastauksen ja moneen muuhunkin kysymykseen.

LAUANTAI

Päivä alkoi päälle kahden tunnin luennolla, jossa käytiin läpi hyppytekniikkaharjoittelun hyötyjä, syitä ongelmiin ja koiran tehtäviä hyppimisessä. Hypyissä on yllättävän monta vaihetta:

Reitin & laukan valinta esteelle
Etäisyyden arviointi
Ponnistuspaikan löytäminen
Painonsiirto takajaloille
Ponnistuskulma
Korkeus ja ilmalento
Tasapainotus esteen jälkeen

Joitakin syitä hyppyongelmien syntymiseen ovat: kivut/jumit, liian kova vauhti/vire, alustan vaikutus, keskittymisvaikeudet, rohkeus/motivaatio ja syvätuen puute. Ullalta tuli hyvä pointti niille, joiden koiran tiputtelevat rimoja. Riman pudotus on seuraus ongelmasta, ja tällöin tulisi etsiä ja hoitaa syy, eikä pelkästään seuraus. Ulla kertoi jenkkilässä tehdystä tutkimuksesta, jossa oltiin tutkittu, että mikäli koira ottaa kahden hyppyesteen välillä yhden laukka-askeleen vähemmän, niin aikaa vähentyy n. 0,3 sek. Jos miettii, että radalla on keskimäärin 15 hyppyestettä, niin aikaa lähtee pois n. 4,5sek. Oikealla hyppytekniikalla, ja erityisesti laukan valinnalla siis voidaan jopa säästää aikaa. Lisäksi Ulla kertoi, että "normaali" agilitykoira hyppää uransa aikana noin 42 000 hyppyä (aloittanut n.1v iässä ja jäänyt eläkkeelle muistaakseni n.8v iässä). Tässä voidaan siis miettiä mitä se tekee kropalle, jos jokainen hyppy hypätään väärällä tekniikalla.

Luennon jälkeen aloitettiin tekemään harjoituksia. Olimme Janan kanssa viimeisessä ryhmässä ja apukuskit toivat Janan paikanpäälle vasta n.1,5h ennen meidän vuoroa. Pystyin siis hyvin keskittymään muiden koirakoiden katseluun. Ennen jokaisen ryhmän vuoroa Ulla kävi koirat läpi. Katsoi ravin ja kopeloi koiraa. Janalle sanoi, että takapäätä voisi kehittää. Ajattelinkin, että varaisin ajan fyssarille, joka voisi antaa kunnon jumppaohjeet.

Ensimmäinen harjoitus oli nimeltään set point. Alla Ullan piirrustus, miten hyppy rakennetaan ja mitkä ovat korkeudet ja etäisyydet. Hypyn ideana oli katsoa, kuinka koira tekee painonsiirron ja miten se käyttää kroppaansa. Painonsiirrolla tarkoitetaan vaihetta, kun koira vaihtaa painon takapäälle ennen hyppyä.

Janalla tämä harjoitus meni oikein hyvin. Ullan mielestä tätä ei tarvitse tehdä kuin silloin tällöin. Jana hyppäsi ensimmäisellä kerralla tämän hypyn+ neljä hyppyä perussarjasta, joka oltiin rakennettu set pointin viereen. Ulla totesikin, että Jana oli sitä mieltä, että tämä osataan.

Seuraavaksi tehtiinkin perussarjaa, jota tulemmekin tekemään PALJON omatoimitreeneissä. Alla taas Ullan piirrustus.

Janaa ei ainakaan innokkuuden puuttesta voi syyttää... Ulla taisi sanoa ennen kuin päästin koiran hihnasta, että "Jana varmaankin näyttää..." ja tässä vaiheessa Jana jo pomppi hyppysarjan edestakaisin. Videon lopussa on Ullan palautetta ja kommentteja, kuunnelkoon ken jaksakoon. Aivoja ja malttia siis tarvitaan. Luulen, että Jana nopeasti kuitenkin oppii, kuinka tämää tulee suorittaa vauhdikkaasti ja oikein.

Tässä oli lauantai päivä. Menin hallille n. klo 10.30 ja olin kotona varmaan 20.30, ihan perus agilitypäivä siis.

SUNNUNTAI

Flunssa helpotti hieman lauantaista, mutta täysissä voimissa ei vieläkään oltu (enkä ole vieläkään). Aamun luento koski lihashuoltoa. Erityisesti syvätuen merkitystä painotettiin. Pinnalliset lihakset liikuttavat koiraa ja syvät lihakset tukevat. Syvät lihakset ovat nivelten ympärillä ja nikamien välissä. Syvätuen ollessa huono nivelpintojen välillä tapahtuu liikaa liikettä, joka voi altistaa nivelten kulumiselle. Agilitykoiran huono syvätuki aiheuttaa sen, että koira ei saa maksimaalista voimaa käyttöönsä, kropan hallinta vauhdissa vaikeutuu, rasittaa selkää ja loukkaantumisen riskit ovat suuremmat. Lepopäiviä ei myöskään tule unohtaa. Lepopäivä ei tarkoita, ettei koiran kanssa tehdä mitään vaan sopiva lenkki lepopäivälle on n. 30-45min pitkä rento ravilenkki.

Päivän ensimmäinen treeni oli askeleen pidennys, eli hyppyjen välit olivat 4,5,6,7. Kuten Ulla sanoi, tämä tehtii aika hyvällä tekniikalla, koska tässä harjoituksessa ei tarvitse koota itseään. Tätä harjoitusta ei kuulemma tarvitse tehdä paljoa. Alla Ullan piirrustus.

Seuraavaksi vuorossa oli alastulo+etäisyys- ja pelkkä alastuloharjoitus. Alla Ullan kaaviot.

Aluksi eturima oli korkeammalla, ja kun sitä tiputettiin niin tekniikka parani. Tätä ei juurikaan tarvitse tehdä. Seuraavan videon lopussa on kommentit kumpaankin sarjaan.

Viimeisenä oli treeni, jota odotin eniten. Eli liikkuva hyppy. Tässä viimeistä rimaa nostetaan, joka välissä 5cm ylöspäin aina maksimikorkeuteen saakka ja sen jälkeen lasketaan askelkerrallaan takaisin lähtökorkeuteen. Alla Ullan kaavio.

Janan kanssa ei juurikaan olla tehty korkeempia hyppyjä kuin 25 cm, koska haluan ensin kuvauttaa koiran (huomenna iik!) ja halusin myös käydä tämän hyppytekniikan, josta saisi vinkkejä kuinka se kannattaa toteuttaa. Tätä sarjaa siis tullaan myös tekemään paljon.

Treenien jälkeen Ullalta sai kysyä vielä omasta suorituksesta, ja käytiinkin kaikki paikalla olevat koirakot läpi. Janalle ehdotti, että treeneissä olisi hyvä, jos rimat olisivat vaihtelevati 15 cm-30cm. Esim. niin, että käännöksissä alkuun matalat ja suorilla korkeammat. Pikkuhiljaa vaikeuttaa, että suorille matalat (ohjaajalle vaikeampi) ja käännöksiin korkeat (koiralle vaikeampi). Yleisesti Janan pitäisi saada enemmän malttia ja oppia paremmin kokoamaan. Sitten, kun perussarja alkaa sujumaan niin voidaan alkaa tekemään set point2:sta, jossa tulee etäisyyden ja korkeuden arviointia, mutta tässä koiran tulee osata koota itsensä. Tämän takia perussarja ensin kuntoon. Kaikkien näiden jälkeen voidaan alkaa tekemään taipumista, mutta tämä sitten hamassa tulevaisuudessa.

Lopuksi onnittelut niille, jotka jaksoivat lukea loppuun saakka ja vielä katsoa videotkin!

Uusi vuosi, uudet Annet

2012-01-12T22:10:00.002+02:00

Eilen alkoi uusi viiden kerran Anne Huittisen valmennuspätkä. Ennen joulua ollut valmennus meni aivan penkin alle, mutta eilen mukana oli aivan eri koira & ohjaaja. (Ainiin viime postauksen kengät & pohjalliset olivat erinomaiset!)

Rata näytti tältä:

Lähtöongelmia emme hinkanneet kentällä ollenkaan, vaan lähdimme suoraan puomilta. Etukäteen vähän emmin 5. esteen päällejuoksua ja 6. esteen takaaleikkausta. Ekalla kerralla ne menikin huonosti, mutta selkä suoraksi ja pitemmälle vienti, niin johan lähti kulkemaan. Janalla oli muutenkin ihmeellinen päivä, koska takaaleikkaukset sujuivat! Aika mahtavaa! Ne ovat kyllä treenivihossa treenattavien listalla ja siellä pysyvät. Palkkasin Janan ekalla kerralla 7. esteen jälkeen, mutta parilla kerralla ennen kuin ehdin palkkaamaan, niin neitihän meni ja haki renkaan ja hypääsi oikeasta välistä. Tämä sitten toistuikin erittäin monta kertaa, ja lopussa tehtiinkin esteitä 24-28. Alussa muistin sanoa Annelle, että blokkaa keinu, mutta lopussa, kun tehtiin em. pätkää niin eipä sitä enää muistanutkaan. Erittäin komea lentokeinu saatiinkin aikaan. Onneksi Jana ei ole mitenkään päin traumatisoituvaa sorttia, joten parit keinut siihen perään, eikä mitään hätää.

Esteillä 11-14 ei ongelmaa. Esteitä 15-16 kokeiltiin ensin pari kertaa namilätkän avulla, mutta ei se tuottanut ensimmäiselläkään kertaa ongelmaa. Ainoa mikä muodostui ongelmaksi oli vauhti. Vaikka pyöräytin Janan 14. hypyn takaakiertona niin en meinannut millään keritä 17. hypylle takaaleikkaamaan. Anne kehottikin tekemään ennen treenejä nopeita spurtteja, jotta olisi tällaisissa tilanteissa edes jotain saumaa.

Tässä piirrustukset 15-16 ja 21-23 leijeröinneistä:

Seuraava pätkä oli 17-23. Hypylle 21 tein valssin, lähetin koiran putkeen, leijeröin muurin ja juoksin puomin suuntaisesti. Jana hakee puomin niin hienosti, että tämä pätkä meni joka kerta nappiin. Tämän lisäksi homma tuntui oikealta agilityltä ja Annekin sanoi pätkästä pelkästään positiivista.

Yhteenvetona erittäin onnistuneet treenit. Homma toimi ja pysyi kasassa. Lisäksi kokeilin paikallaoloja kentän ulkopuolella ja kerran kentällä ennen kuin lähdettiin tekemään, ja ne lähti todella nopeasti toimimaan. Haukkumista ja pyörimistä oli ihan tosi vähän.

Toki niitä epäonnistumisia mahtuu joka treenenihin, tälle kerralle lentokeinu ja keinonurmen merkkaaminen... Jälkimmäistä ihmettelen suunnattomasti. Jana kyllä on merkkaillut nyt paljon, ja on hellyyden kipeä, joten juoksujako aloittelee?

Ratapiirrustus varastettu jälleen Marjalta.

Välineurheilua

2012-01-11T16:03:00.002+02:00

Kuva täältä

Polveni ovat alkaneet temppuilemaan jo luisteluaikoinani. Ongelmana on ikävä särky, joka tulee juoksiessa ja pitkään istuessa. Ramppasin vuosia sitten lääkäreillä, magneettikuvissa ja tähystyksessä. Diagnoosina on juoksijan polvi ja nou can doo..

Agilityssä polvet eivät useinkaan vaivaa, vaan enemmänkin ongelmat ilmenevät pitkän matkan juoksussa. Nyt kuitenkin joinakin kertoina, myös agilityssä polvet ovat rempanneet. Lea vinkkasi footbalancen pohjallisista ja eilen suuntasinkin intersportiin ja ostin sellaiset. Pohjallisilla oli hintaa 50e ja niiden tekeminen kesti n.20-30min.

Kuva täältä

Ajattelin, että turha laittaa hienoja uusia pohjallisia vanhoihin kenkiin, jotka ovat jo muutenkin hajoamassa. Suuntasin Suunnistajan kauppaan ja testasin Berrankin myymää VJ Sticyä ja siitä päivitetympää mallia VJ irockia, jälkimmäinen oli parempi, joten ne kädessä kävelin kotiin.

Tänään on treenit ja innolla odotan, että pääsen testaamaan uusia välineitä!

Olli Kyläläinen

2012-01-04T23:36:00.002+02:00

Outin viilettäessä pitkin Thaimaan maita saapui Olli-veikkanen Iidesrantaan huvittamaan Jana-siskoa pariksi päiväksi. Jana oli erittäin tyytyväinen Ollin vierailuun. Kaksikko leikkii sisällä todella nätisti, ei ollenkaan juoksuhepuleita vaan enemmänkin hammastelua ja epämääräistä tanssia.

Jana ja Olli ovat aina tulleet erittäin hyvin juttuun ja jo etukäteen tiesin, ettei vierailusta voisi tulla vaikea. Itseasiassa vierailu oli vieläkin helpompi kuin luulin. Ollilla ja Janalla on erittäin paljon samoja tapoja ja luonteet ovat todella samantyyliset, joten ei tuntunut ollenkaan siltä, että olisi vieras koira talossa, jonka menoa ja tekemisiä tulisi tarkkailla. Ainot "negatiiviset" asiat olivat, että Ollille meidän kerrostalon äänet tuottivat välillä hieman harmaita hiuksia ja niitä tuli hieman komentaa olemaan hiljaa. Kävin hakemassa Ollin ovelta pois ja nopeasti hiljenikin, ja eipä se kuin muutaman kerran ääniä haukkunut. Toinen oli aamuherätykset, tuli aivan Janan pentuajat mieleen, jolloin Jana heräsi aamulla, jonka jälkeen sai ruoan ja sitten takaisin nukkumaan. Olli nukkui n. 8.30 saakka, jonka jälkeen unet taas maistuivat ja 10 aikaan nousimme.

Tässä vielä videota kaksikon leikkityylistä ja Ollin kanssa naksuttelusta:

Jälkimmäisestä videosta: olen niin "natsi" koiranomistaja, että meillä koirat joutuvat välillä tekemään temppuja ruokansa eteen. Näin myös Olli. En tiedä onko Outi naksutellut Ollin kanssa, joten lähdin ihan perusteista. Ekalla kerralla otin siis vain "naks ja palkka" ja tokalla kerralla katsoin mitä Olli lähtee tarjoamaan. Olli tarjosi maahanmenoa, ja tämän jälkeen liikkumista, joten lähdettiin treenaamaan "ryömimistä". Otin vielä toista temppua "siivouksen alkeet". Olli oli ihan hirmuisen pätevä, kun vaan sai ideasta kiinni. Alussa meinasi tulla vaan haukkumista, että "vähän äkkiä se nami tänne". Mutta todella nopeasti hiljeni ja alkoi ajattelemaan. Haastetaan Outi jatkamaan naksuttelua, mikäli ei ole tehnyt ;)

Koska maanantai ja tiistai meni pitkälti leikkiessä ja temppuillessa niin tänään keskiviikkona leikittiin vähemmän ja maltettiin jopa nukkuakin.

Meidän koko perhe tykkäsi tosi kovasti Ollin vierailusta, ja toivottavasti Outi uskaltaa jättää Ollin toistekin kylään. Kyllä voi vaan todeta meidän kohdalla, että ei ole Janalle koikkerin (tai Ollin) voittanutta kaveria. Toki se tulee monen muunkin kanssa hyvin juttuun, mutta näillä kahdella on aivan omat kemiansa.

Är du intresserad av oss?

2012-01-03T12:18:00.000+02:00

Tälläkin blogilla on suhteellisen paljon lukijoita (kiitos mielenkiinnosta!), mutta kovin moni on meille mysteeri. Pelkästään joulukuussa blogissa vieraili melkein 300 eri ihmistä ja käyntejä oli melkein 1300. n. 300:sta kävijästä 80%:a palasivat uudelleen blogiin, eli n.240 ihmistä luki juttujani ainakin pariin otteeseen.

Yleisesti ottaen joka kuukausi blogissa näyttäisi vierailevan 200-300 eri ihmistä. Olisi siis mitä mainiointa, mikäli paljastaisitte itsenne ja jättäisitte jotain puumerkkiä! Kommentteja, mielipiteitä, toiveita ja kysymyksiä otettaisiin avosylin vastaan! Lisäsin tekstien loppuihin luitko?-painikkeen, joten klikkailkaa ainakin sitä lukukertojen jälkeen.

Hyvää uutta vuotta!

2011-12-31T21:55:00.002+02:00

Täällä vietetään rauhallista uutta vuotta tyttöjen kanssa. Jana ei ole jaksanut korvaansakaan letkauttaa paukkeelle, kuten ei viime vuonnakaan.

Kissaakin kiinnostaa toi pauke

Hilalle pauke ottaa hermojen päälle. Kävimme n. klo 18 ulkona ja silloin ensimmäiset aloittelivat. Parin pamauksen jälkeen Hilalle tuli kamala kiire kotiin ja tosi kova läähätys päälle, joka jatkui aika pitkään vielä kotonakin. Jana taas innostui ulkona, kun Hila pisti juoksuvaihteen päälle... Nyt Hila on hieman rauhoittunut, selvästi kuitenkin stressaa vielä kovasti, koska on apaattinen ja istuu/makaa pöydän/tuolin alla. Tuijottaa eteenpäin mutta ei onneksi enää läähätä.

Hilan häntä ei ole juuri koskaan alhaalla...

Onneksi uv on vain kerran vuodessa

Toivottavasti ensi vuonna toteutuisi haave uudesta vuodesta keskellä ei mitään! Kutsuja siis otetaan jo hyvissä ajoin vastaan.

Oikein mukavaa uutta vuotta kaikille blogin lukijoille! Toivottavasti vuosi 2012 tuo tullessaan jotain aivan erinomaista!

Mitä vuodelta 2012 voisi odottaa

2011-12-30T11:45:00.000+02:00

Tottahan toki ensi vuodelle tulee asettaa tavoitteita, jotta voi loppuvuodesta taas pähkäillä, että mitä sitä on tultu tehtyä.

Jana

Agilitytavoitteet:
1. Keinu & kepit kisakuntoon ennen kesää
2. Jonkinlaisen treenisuunnitelman tekeminen, jotta tietäisi/muistaisi paremmin mitä tulisi harjoitella
3. Kisauran alottaminen
4. Ensimmäinen nollatulos (!!!)

Näyttelytavoitteet:
1. Näyttelykäyntejä sen verran, että saadaan toinen eh-tulos, jotta jalostus(näyttely)tulokset olisivat kasassa.

Terveys:
1. Lonkka/kyynät/selkäkuviin heti alkuvuodesta.

Muut harrastukset /arki :
1. Verijäljen tekoa säännöllisesti ensi kesänä
2. Oman hakuryhmän etsiminen/perustaminen (Tappien kautta?)
3. Rauhoittumisen treenaaminen
4. Ohitukset kuntoon

Hilan suhteen en aseta juurikaan tavoitteita. Olen tyytyväinen mikäli Hila on terve ja oma ihana ärrieri. Toivoisin yhä, että löytäisimme yhteisen harrastuksen, joten ainoana tavoitteena olisi päästä testaamaan esim. rallytokoa ja verijälkeä. Nämä olkoot ainoat "viralliset" tavoitteet. Hilan arkikäyttäytymiseen ei juurikaan ole toiveita, koska ihana pieni on avoin, hiljainen ja erittäin helppo koiruus. Itsepäisyys ja vedenvihaaminen aiheuttaa välillä harmaita hiuksia, mutta ne sallittakoon.

Katsaus menneeseen

2011-12-29T10:43:00.001+02:00

Vanhassa blogissa asettelin tavoitteita tälle vuodelle.Nyt olisi korkea aika tehdä katsaus kuinka onnistuttiin ja mihin jäi parannettavaa.

Hila:

1. Agilityn harrastamista silloin tällöin. Ehkä osallistumista Agirotuun, josko möllien joukkue saadaan pystyyn

- Agilityä on harrastettu silloin tällöin, agirotuun ei osallistuttu (ei tainnut olla joukkuettakaan). Hila menee nykyään rimatonta agilityä, jolloin motivaatio on huomattavasti parempi.

2. Koska aktiivinen agilityharrastus jää välistä, olisi kiva keksiä tilalle jotain mistä koira nauttii oikeasti

- Uutta lajia agilityn tilalle ei olla vielä keksitty. Hakua ja jälkeä on kokeiltu.

3. Muutamassa mätsärissä käyminen

- Ei käyty Hilan kanssa yhdessäkään.

4. Elämästä nauttiminen ja pienen pään virkeänä pitäminen

- Tätä pitäisi kyllä kysyä Hilalta. Mutta temppuja on ollaan tehty ja uusia opeteltu.

Jana:

1. Agilityssä esteet hanskaan

- Kepit ja keinu on vielä työnalla, muutoin alkaa esteet olemaan ok.

2. Möllikisoihin osallistuminen

- Käytiin kolmessa möllikisassa (videot kahdesta löytyvät täältä ja täältä)

3. Näyttelykäyttäytymisen hiomista ja ehkä jopa osallistumista muutamaan näytelmään/mätsäriin

- Muutamissa näyttelytreeneissä tuli käytyä ja sen lisäksi yhdessä mätsärissä ja yksissä virallisissa (tulokset sivulla arvostelu)!

4. Alkuvuoden tavotteeksi otan opettaa Janalle paikallaolon, tämä treeni ollaan jo aloitettu, ja mielestäni hyvällä mallilla ollaan!

- Tuli opetettua ja pilattuakin tämä. Paikallaolo treenit alkoivat loppuvuodesta uudestaan...

5. Ohitukset kuntoon

- Ei ole vielä kunnossa, mutta todella paljon ollaan edistytty ja enää harvoin rähjätään. Vielä on paljon työtä, että saadaan namit pois. Tähän olen todella tyytyväinen!

6. Janalle suvaitsevaisuutta miesten suhteen

- Vaikea enää muistaa mikä on lähtötilanne, mutta Jana käy kyllä haistamassa vieraat ihmiset, mutta ei tykkää, jos päälle kumarrutaan. Jotkut miehet on kuitenkin kivoja heti ensi tapaamisella, joten eiköhän jotakin edistystä oo tapahtunut.

Muutama yhteinen:

1. Turhien temppujen opettaminen

- Molemmille on opetettu, Janalle ehkä hieman enemmän

2. Jälkeä/hakua, kun ilmat lämpenee

- Molempia on tehty, molempien kanssa. Haku oli ehdottomasti Janan juttu, ja haaveilen vieläkin viikottaisesta hakuryhmästä!

3. Mahdollisimman paljon irti hihnasta-lenkkejä

- Näitäkin on tullut tehtyä suhteellisen paljon.

Kivasti ollaan onnistuttu tavoitteissa. Ensi vuodelle jää vielä petrattavaa, joten uudet tavoitteet seuraavassa tekstissä.

Joulu tuli, joulu meni

2011-12-28T22:21:00.000+02:00

Olimme yhteensä kuusi päivää vanhemmillani viettämässä joulua. Koirat nauttivat todella paljon pitkistä (hihnattomista) lenkeistä ja ruokkivista käsistä. Jouluna paikalla oli yhteensä yhdeksän ihmistä. Hila oli huomion keskipisteenä vuoroin kenenkin sylissä pusuttelemassa ja kerjäämässä rapsutuksia. Jana taas viihtyi enemmänkin omissa oloissaan, koska ei juurikaan välitä vieraista ihmisistä. Käy kyllä haistamassa, mutta ei jää tekemään lähempää tuttavuutta.

Koirat eivät saaneet kuin pari pakettia, kaksi lelua ja luita. Hila avasi omiaan oikein raivokkaasti, mutta Jana päätti, että luun voi syödä ihan hyvin papereineen päivineen (, joten sai hieman apua)...

Jana saa nyt pitää pari viikkoa agitaukoa, koska ollaan treenattu nyt todella paljon viimeisen 1kk aikana. Ensi maanantaina velipuoli Olli tuleekin pariksi päivää viihdyttämään meitä.

Sunnuntai...

2011-12-18T23:03:00.001+02:00

... on loistava päivä tehdä lenkki loskasäässä, köllötellä sohvalla luuta syöden ja mennä aikaisin nukkumaan.

Siitä on meidän sunnuntait tehty.

Jarin opeissa

2011-12-18T18:59:00.000+02:00

Jari Suomalainen järjesti kooikerhondje ry:lle _ilmaisen_ agilitykoulutuksen Riihimäellä ja yhden peruutuspaikan johdosta me pääsimme treenailemaan. Anu ja Ella tulivat myös Tampereelta mukaan, joten ei tarvinnut yksin ajella. Jana ja Ella pääsivät ennen treenejä hieman juoksemaan kilpaa. Jana kyllä tykkäsi kovasti, kun sai mennä etunenässä ja Ella jahtasi perässä.

Meidän lisäksi ryhmässä oli Urho ja Fico koikkerit. Eli kaikki muut olivat kolmosluokkalaisia paitsi me... Meidän tavoitteena ei siis ollut mennä rataa alusta loppuun, vaan pikku pätkiä sieltä täältä. Rata näytti tältä:

Klikkaa suuremmaksi

Paikallaolo-ongelmien takia ensimmäisen hypyn viereen heitettiin pöytä, jolloin Jana lähti pöydän päällä. Siellä se odottelikin suhteellisen nätisti ja hiljaa. Hyvä idea oli kyllä Jarilta, koska näitä treenejä en halunnut tuhalta paikallaolon hinkkaamiseen. Alku meni muuten vähän säätämiseksi, koska olin opetellut radan väärin, katsoin että este 6 mennään suoraan. Rengas piti ottaa pari kertaa erikseen, koska Jana oli vähän, että mikä rengas, en tunne. Parin toiston jälkeen ei miettinytkään, että voisiko sitä hypätä muualta kuin keskeltä ja teinkin persjätön heti renkaan jälkeen, joten jätin Janan suorittamaan renkaan ihan omin päin. Lopetettiinkin kepeille, jotka otin kyllä pariin otteeseen hihnalla ja sen jälkeen ilman. Nätisti pujotteli, mutta vielä lisää varmuutta tarvitaan, jotta menisi heti ekalla kerralla oikein, eikä tarvisi ottaa hihnalla. Mutta samaa ongelmaahan oli vinokeppien kanssa alussa, joten en ole huolissani.

Teimme vielä "loppusuoran" eli esteet 16-27. Kivaa rallia sai juosta. Jana on vielä epävarma siinä, että voi painattaa vaan ihan täysiä suoraan eteenpäin, jos minä jään jälkeen. Lopussa kyselinkin Jarilta, että mitä meidän kannattaa treenata, niin eteneminen/irtoaminen oli ensimmäisenä mielessä. Kuitenkin Jana eteni vaikka jäin jälkeen (muttei mennyt ihan täysiä) ja erityisen hienoa oli, että meni renkaankin vaikka on vielä suht. uusi este radalla.

Oli kyllä tosi huipputreenit, ja Jarin sanoin Janassa on hienoa raivoa. Tykkään Jarin tyylistä kouluttaa, aina saa palautetta mitä voisi vielä tehdä toisin ja paremmin, mutta kuitenkin Jari muistaa kannustaa ja etsiä niitä hyviä puolia.

Kirje pukille

2011-12-16T19:04:00.000+02:00

"Rakas joulupukki, ulkona on aivan liian märkää. Pienen pienet tassuni kastuvat hyvin nopeasti, joten en tahtoisi ulkoilla juuri ollenkaan. Toivon joululahjaksi lunta. T. Hila"

Tähän sopisi kuva kuinka kiskon perässäni koiraa, joka haroo jokaisella neljällä tassulla vastaan... Sellaista ei nyt ole, joten tämä kelvatkoon.

Ensi keskiviikkona kerään kimpsuni ja kampsuni ja suuntaan vanhempieni luokse viettämään joulua. Koirat tulevat repeämään riemusta pitkän visiitin johdosta. Atalassa saa aina paljon ruokaa ja huomiota ja iloisia lenkkeilyttäjiä on monta. Me tytöt odotetaan joulua oikein kovasti.

Paistaa se aurinko risukasaankin!

2011-12-14T16:02:00.000+02:00

Viime postauksen purnaaminen selvästi auttoi, heti tuli paremmalle fiilikselle kun sai pahan mielen pois sydämeltä.

Eilen käytiin Outin ja Ollin kanssa jälleen treenailemassa. Päätin jo kotona, etten tee ollenkaan ratatreeniä vaan keskityn pelkästään paikallaolotreeneihin, keinuun, keppeihin ja kontaktilta vapauttamiseen.

Ja kepithän alkavat sujumaan! Täysin suorana, ilman hihnaa ja jopa kera yhden putken. Mielestäni tähän pisteeseen päästiin tosi nopeasti. Selailin blogia ja syyskuun lopussa aloitin kepit alusta, eli vajaa 3kk... Ai miten niin aikaisemmin oli väärä tekniikka (meille)?

Tokana videossa on meidän tämän hetkinen keinutilanne. Näissä treeneissä haettiin nyt sitä vauhtia, että Jana juoksisi täysiä keinun päähän, eikä alkaisi himmailemaan jo keskellä keinua. Onneksi Anne mainitsi tästä viime treeneissä, jolloin pystyin puuttumaan opetteluun heti alkuvaiheessa, eikä vasta kun koko keinu on valmis.

Kontakteilta vapautus on ollut mielle akilleen kantapää jo pitkään. Olen tietämättäni ja ajattelemattani opettanut Janan vapautumaan liikkeellä kontakteilta. Nyt on lähtenyt urakka sanallinen vapautus. Videon viimeiseltä osiolta näkee kuinka Outi meidän neuvoi opettelemaan. Vaikuttaa hyvältä metodilta, ja luulen että Jana oppii sen nopsaan. Kotona ollaan nyt pari iltaa tätä treenattu, niin että Jana saa iltaruokansa tuolla tempulla. Ollaan siis vaiheessa kotona osaa, siirretään opit kentälle!

Välillä pitää hieman purnata

2011-12-11T23:22:00.002+02:00

Liian pitkään onkin mennyt hyvin agilityrintamalla. Tämä viikko onkin palauttanut taas maanpinnalle. Tiistain treeneistä alkoi tämä huono putki, mutta laitoin sen näyttelyjännityksen piikkiin. Keskiviikkona oli Anne Huittisen vuoden viimeinen valmennus, joka oli aivan kamalaa katsottavaa meidän osalta. Jana oli surkea ja minä vielä surkeampi. Ajattelin, että koiruus olisi väsynyt tiistain näyttelystä. Jana kävi sen verran kierroksilla, että ei pysynyt käytännössä ollenkaan paikoillaan lähdöissä. Kummastelin tätä, koska lähdöt ovat olleet jo pitkään hyvät... Rata näytti tältä:

Treeneihin mahtui kuitenkin muutama onnistunut suoritus mm. suorat kepit. Anne sanoikin, että meidän pitää heti heivata vinot pois, koska pujottelee noin hyvin suoria keppejä. Meidän "onneksi" Jana teki myös lentokeinun. Onni siinä oli, että Anne huomautti siitä ettei Jana tule ihan päähän saakka vaan hidastaa keskellä. Alkuvuodesta jatketaan taas kerran kuussa Annen opeissa. On ollut niin mahtavaa, ettei taas malttaisi odottaa seuraavaan kertaan, vaikka nyt menikin ihan penkin alle.

Perjantaina olikin epikset, joista toinen sujui ja toinen ei. Lähdöt olivat kuitenkin hyvät. Jana pysyi kuin tatti.

Tänään kävimme hieman omatoimitreenailemassa Outin ja Ollin kanssa ja meno oli taas hirveää. Jana ei pysynyt lähdöissä millään, haukkui ja nousi melkein joka kerta. Aloinkin laskemaan 1+1, ollaan nyt aloitettu Janan kanssa treenailemaan lelun repimistä agissa. Treenit ovatkin lähteneet hyvin käyntiin, mutta selkeästi leikkiminen nostattaa tyttösen kierroksia aikasta paljon. Ongelmana onkin, etten tiedä mikä olisi tällä hetkellä paras palkka. Jana kyllä juoksee "munalelun" perässä, mutta mielestäni ei syty siitä niin, että se olisi super hyvä juttu. Lelua olisi kiva käyttää, mutta en sitten tiedä jos se nostaa kierrokset niin ettei koko koira pysty keskittymään.

Kokeilin tänään mennä aina kyykyyn pää piiloon, kun Jana alkoi haukkumaan ja touhu oli apinamaista. Ja Jana kyllä rauhottuikin tästä muutamien toistojen jälkeen. Sain istumaan ja pysymään paikoillaan (ja vielä hiljaa). Joten nyt omatoimitreeneihin tulee mukaan rauhoittumistreenit+lelu. Luultavasti viikkotreeneissä jätän lelun vielä pois, jotta saadaan ratatreenejä tehtyä hyvällä fiiliksellä. Tänään positiivista oli keinu. Aloin nyt opettamaan, että Jana juoksisi ihan päähän saakka. Keinu minipöydän päälle ja siitä alas. Outi piti keinua paikoillaan ja keinun päässä oli namilätkä. Hienosti parin toiston jälkeen likka juoksi suoraan päätyyn. Tiistaina mennään uudestaan, jolloin treenataan vain keinua, keppejä ja puomilta vapautusta.

Nyt on kyllä pieni agilitymasennus päällä. Tuntuu, että ollaan treenattu jo iäisyys ja vieläkin hinkataan ihan alussa. Ei osata edes perusjuttuja keppejä, keinua, takaaleikkausta, irtoamisia ja näköjään edes paikallaoloa.

Jana ja Olli pääsivät treenin jälkeen hieman juoksemaan.

Tanja ehdottikin sunnuntai-iltapäivälle hieman koiratonta tekemistä, ja tulikin erittäin hyvään saumaan. Käytiin hieman katsastamassa Tampereen joulutoria. Eipä sieltä mitään muuta tullut ostettua kuin über kallista pähkinäkaakaota (7,50e), joka oli vielä pahaa. Onneksi Tanja ystävällisesti tarjoutui juomaan loput. Paahdetut mantelit sen sijaan olivat hyviä!

ööö.. kuka haluaa ostaa perunan näköistä marsipaania?

Nyt kun on purnattu koko sydämen edestä niin voin koota hyvän mielen kasaan ja jatkaa treenejä positiivisella asenteella!

Epistellen

2011-12-10T12:44:00.000+02:00

Eilen kävimme Janan kanssa pitkästä aikaa epiksissä. Viimeksi kesällä tuli käytyä ja tarkoituksella on ollut taukoa, koska mielestäni emme ole olleet edes episvalmiita. Nyt tuli siis katsastettua tämän hetkinen kisakunto. Ilmoitin Janan sekä putkiluokkaan että minimölleihin.

Putkiluokka koostui 17 esteestä, joista 15 oli putkia ja kaksi hyppyä. Tämä rata meni aivan käsille. Jana oli turhan kierroksilla, josta seurasi paljon haukkumista ja pyörimistä. Jana ei pystynyt keskittymään juuri ollenkaan, ei irronnut mihinkään ja huono ohjaaja ohjasi vielä aivan päin seiniä. Noh tämän fiaskon jälkeen koira pikkulenkille ja autoon odottamaan, josko ne kierrokset hieman laskisivat.

Mölliradalla hain autosta aivan eri koiran. Nyt ei ollut juurikaan pyörimistä/liikakierroksia. Vauhti vaan unohtui matkasta. Mielummin kuitenkin tällaisen koiran kanssa teen töitä, kuin sellaisen joka ei keskity ollenkaan. Tältä meidän meno näytti (Kiitos Outille videoinnista):

Ratavirheitä tuli 20, joista yksi kielto ja 15 vp namilätkistä kontakteilla. Meillä epiksissä kun ei jaeta HYLlyjä vaan jokaisesta hylkäyksestä tulee 15 vp. Aika oli 37:06 sek ja ihanne oli 60 sek. Radan jälkeen joku ratahenkilö kysäisikin, että olemmeko jo kisaavia. Tulipa siitä kiva fiilis, joku siis voisi jo luulla, että käymme ihan virallisissa.

Olisi kiva tietää johtuiko Janan rauhottuminen mistä. Siitä, että sai kerran purkaa pahimmat kierrokset radalla, mua ei jännittänyt, vai että sai odotella autossa. Epiksissä olisi kyllä kiva käydä enemmänkin, jos niitä järjestettäisiin. Kisamaistakokemusta olisi hyvä saada ennen kuin päästään tosi toimiin oikeille radoille.

Hyvää itsenäisyyspäivää erittäin hyvä Jana

2011-12-06T21:24:00.004+02:00

Tänään aamulla suuntasimme Janan, Outin ja Ollin kanssa SDP:lle treenailemaan. Treeniaika oli 9-10, mutta 9.40 lähdimme ajelemaan kohti Niihaman maneesia, jossa oli ryhmänäyttely. Treenit menivät vähän sinnepäin, luultavasti itsellä mielessä oli enemmän tuleva näyttely kuin itse agility. Saatiin kuitenkin muutamat hienot (suorat) kepit ja Outilta loistava vinkki koiran vapautuksen opettamiseen kontakteilla (kiitos Outi!).

Agility Jana on huutava Jana

N. klo 10 olimme Niihamassa ja lyöttäydyimme heti kasvattaja Annen+kumppaneiden joukkuun. Vaikka en niinkään näyttelyihminen ole, niin nyt täytyy myöntää, että tosi kiva päivä oli, koska tuttuja oli PALJON! Pelkästään Janan sukulaisista paikalla (kaikki ei kehässä) oli täysveli Teddy, velipuolet Olli, Cola ja Masi, siskopuoli Rianna, Sally-mummo ja seuraavat joiden sukulaisuutta en jaksa kaivella:Wimma, Ruuti, Primo ja Jake. Toivottavasti ketään ei unohtunut.

Paikalle oli raahautunut myös muita tamperelaisia tuttuja, jotka kävivät kehän laidalla moikkaamassa!

Cola velipuoli (4kk) niin komeana

Kehän piti alkaa n. klo 11, mutta taisi olla 1-1,5h myöhässä, mutta mikäpä siinä hyppiessä ja pomppiessa, jotta pysyisi lämpimänä. Jana oli tosi iloisella ja reippaalla tuulella, vaikka paikalla oli paljon koiria. Häntä vispasi, kun treenasin sivussa. Tottakai sitä piti vähän muille huudella, koska eihän se olisi muutoin Janamaista käytöstä. Uroksissa mainittavia tuloksia oli Janan veljen vara-sert. Teddyllä on aivan upea turkki ja tosi komea poika on muutoinkin. Peter pu2 ja Jake upeasti pu1! Onnea Harry, Anne, Janina ja Virpi hienoista tuloksista.

Mini Peter, eli Masi 4kk

Nartuissa meitä ennen esiintyi yksi junnu, Mindy, onnea eh:sta! Jana oli kehässä mielestäni oikein hienosti. Tietenkin vielä on matkaa upeaan ravaamiseen ja täysin itsevarmaan käytökseen. Kuitenkin Jana oli pöydällä tosi nätisti, antoi tuomarin katsoa hampaat tosta vaan. Tuomarin (Kirsi Nieminen) kanssa heitettiin hieman läpyskää, kun Jana oli jättänyt turkin tänään kotiin. Tuomari käsitteli erittäin nätisti koiria, antoi aikaa ja rauhassa lähestyi.

kuvia ei ole kehästä, tämä otettu pari viikkoa sitten

Janan arvostelu kuului näin "Erittäin hyvä tyyppi. Mittasuht. oikea. Tänään niukassa karvassa. Oikean muotoinen pää. Suuret silmät. Hyvä kaula. Syvä rintakehä. Erinomainen runko. Hieman suorat olkavarret. Erinomaiset takakulmaukset. Hyvä väritys. Liikkuu kapeasti takaa, muuten hyvin. Reipas esiintyjä." EH ja rodunomainen lähestyttäessä! Paljon siis erinomaista ja hyvää Janassa! Erityisesti mieltä lämmitti "reipas esiintyjä".

ROP-titteli meni ansaitusti Dinalle ja Sally mummo oli ROP vet ja BIS3 vetsku. Onnea!

Janaa luultiin tänään pariin otteeseen pennuksi ja varmasti olikin pienempi kuin pentuluokan koira Fasu. Me ollaan pikkasia mutta sitäkin tulisempia ja pippurisempia!

Anne oli ihanasti laittanut meille ihan mielettömän hyvää kanakeittoa, leiponut marjapiirakkaa ja lisäksi saatiin pusuja. Niin Bullbenziläiset ahtautuivat näyttelyn päätteeksi Annen ja Jarin asuntoautoon nauttimaan lämmintä ruokaa ja hyvää seuraa.

Pikkanen Rianna 4kk on tulta ja tuppuraa

Treenifiilis

2011-12-04T21:46:00.000+02:00

Viimeaikoina ollaan vaihteeksi treenattu ahkerasti. Aloin opettamaan Janaa leikkimään repimisleikkejä agikentällä ja hyvin on lähtenyt opit käyntiin. Olisi kiva, jos lelusta saisi yhtä huippu jutun kuin nameista.

Keppitreeni sujuu hyvin. Maanantaina ekaa kertaa katoin mitä likka sanoo, jos ennen keppejä on muitakin esteitä, no videon lopulla näkyy tulos. Torstaina sanoin treeniryhmän vetäjälle, että me halutaan jatkossa hieman vinohkoja keppejä radalle, jotta opitaan tekemään niitä radan osana. Hienosti Jana meni, kepeissä ihan mieletön vauhti, näytti ihan makaronilta, kun eteni.

Ajattelin asettaa meille tavoitteeksi, että huhtikuun loppuun mennessä lähdettäisiin kisaamaan virallisiin. Jaiks. Nyt vaan tehotreeniä keinulle ja kepeille, koska ne on oltava kunnossa. Muutoin meno on alkanut tuntumaan hyvältä.

Tiistaina olisi Janan ensimmäinen virallinen näyttely, alkaa hieman jo jänskättämään, että miten Jana käyttäytyy (ravaako ollenkaan ja miten antaa tutkia) ja mitä tuomari tykkää pienestä, kevyestä ja karvattomasta koirasta. Jana on nyt alkanut hieman kasvattamaan turkkia ja nyt mallina on jonkun näkönen harjakoira.

Tässä vielä pari kuvaa vanhemmiltani. Oma piha olisi aika kiva.

Kepkepkep

2011-11-14T21:12:00.000+02:00

Tämän viikon ensimmäiset agitreenit treenattu. Paljon tehtiin keppejä ja vitsi tuo tirppa on pätevä! Nyt pitää vaan suoristaa kepit, niin tadaa siinä on hirmu nopiat ja sulavat keppiset. Helppo nakki.... Outin (ja Ollin) kanssa on kyllä mukava käydä treenailemassa, Outilla on paljon hyviä vinkkejä ja Ollin menoa on mahtavaa katsoa!

Viimeksi Jana ei kestänyt juurikaan kehumista kesken keppien, vaan kääntyi katsomaan, että aaa nakkiako? Nyt kuitenkin kehut vaan lisäsivät vauhtia ja koiruutta ei kiinnostanut, että tulinko vieressä, jäinkö taakse vai meninkö sivulle. Niin ja Jana haki tosi hienosti oikean välin. Ihan huippua!

Koska Jana on niin pätevä agikoira, niin se ansaitsi hienon väreihin sopivan takin. Tänään aamupäivästä väsäsinkin tällaisen ilmestyksen:

Koiruus arvostaa suuresti, kuten kuvista näkyy. Onneksi ulkona takki ei haittaa. Takki on siis lähinnä sadekeleille ja treenipäiville, jotta koira pysyy lämpösenä. Takki istuu Janalle tosi hyvin ja eikä kovassa liikkeessäkään (juosten metsässä) mennyt yhtään vinoon, vaikkei takissa ole jalkalenksuja.

Pukala

2011-11-13T20:05:00.001+02:00

Keskiviikkona oli pitkästä aikaa Anne Huittisen valmennus. Rata taisi olla normaalia helpompi, koska se sujui todella kivasti. Ihan lopputreeneissä Jana väsähti ja homma ei oikein enää toiminut, mutta alkupuolisko oli hyvä.

Torstaina oli oman treeniryhmän vuoro. Maiju oli suunnitellut kivan vauhdikkaan radan. Rata meni kivasti, mitä nyt neiti sinkosi puomille, kun se oli niin kivasti siinä edessä. Tehtiin myös hieman vinossa olevia keppejä ilman hihnaa ja vautsi millä vauhdilla Jana niitä menee. Nyt pitää suoristella niitä ja säilyttää sama vauhti.

Lauantaina suunnitelmissa oli mätsäri ja lisää agilityä. Päätin kuitenkin kasata Janan, Anskun ja Pennyn autoon ja suuntasimme Orivedelle Pukalan virkistysalueelle. Pienen harhailun jälkeen löysimme oikean polun ja pääsimme matkaan (sitä ennen saimme kutsun hirviporukan mukaan metsästämään ja meille luvattiin näyttää hyvät sienipaikat). Anskun sport tracker näytti, että matkaan meni 2h 40 min, 6km, ja 1100 kaloria.

Feikkimissi

2011-10-29T18:39:00.000+03:00

Ollaan Janan kanssa oltu ahkera agilityläisiä. Koitan joka viikko käydä kerran omatoimitreeneissä ohjattujen treenien lisäksi. Tällä viikolla tiistaina oltiin Outin ja Anskun kanssa treenailemassa.

Kepeissä ajattelin piakkoin siirtyä siihen, että otetaan hihna pois. En halua enää jäädä yhteenkään lisätarvikkeeseen kiinni, niinkuin verkkoihin alunperin.

Tällä hetkellä agilitymotivaatio on tosi hyvä. Treenit on mennyt tosi kivasti (noin pääsääntöisesti) ja alan pikkuhiljaa oppimaan kuinka tuota koiraa ohjataan. Tosi paljonhan meillä on työtä siihen, että alan edes miettimään kisoja, mutta eiköhän sekin aika koita. Tavoitteena olisi ensi kesänä korkata ykköset. Suunnittella on nyt joulukuussa mennä mittauttamaan Jana virallisesti TAMSK:n kisoihin.

Kotosalla ollaan n. viikon verran treenattu siivoamista. Vielä on siinäkin paljon työtä, mutta alku on lupaava.

Tänään aamulla kävimme tekemässä koirille jäljet huomista varten ja siitä suoraan suuntasimme mätsäriin. Tavoitteena oli, että kaikki säilyy hengissä ja kehäkäytös olisi edes jotenkinpäin hyvää. Mätsäri oli Suomen Spanieliliiton järkkäämä ja spanielit arvosteltiin erikseen ja vielä oikein ulkomuototuomarin toimesta (Merja Järnstedt). Aikuisia spanieleita ei ollut kuin 9, mutta meitä ennen oli pentuspanielit ja junnu handlerit. Arvostelu alkoi n. klo 12 ja kotona olimme puoli kahden aikaan, eli nopea mätsäri kaiken kaikkiaan.

Sisko ja sen veli

Jana sai parikseen sprinkun. Jampula pönötti oikein hienosti ja ravasi (lue seurasi) oikein kivasti. Ei haukkunut, pomppinut, apinoinut tai tehnyt mitään tyhmää. Pöydällä hieman jännätti, mutta ei pahasti. Tuomari oli aivan ihana, tosi nätisti käsitteli koiria. Sanoin Janan ollessa pöydällä, että sitä hieman jännittää niin tuomari totesi, että tehdään tästä koiralle sitten kiva kokemus. Kaiken kukkuraksi Jampula sai punaisen nauhan. Punaisten kehässä (viisi koirakkoa) sijoituttiin viidenneksi, mutta tämä ei haitannut ollenkaan. Olin niin tyytyväinen Janan kehäkäytökseen, että se oli mulle kaikista isoin palkinto. Ajattelin vielä marraskuussa käydä yhden mätsärin, niin uskallan mennä treen ryhmikseen itsenäisyyspäivänä.

Kiitos kovasti Anskulle, kun lähti kuvaamaan, Outille ja Tanjalle muuten vaan iso kiitos seurasta!

Haaste vastaanotettu

2011-10-20T11:47:00.000+03:00

Tanja heitti minua haasteella, joten kiitti vaan!

Tunnustuksen/haasteen saajan täytyy:

1. Kiittää tunnustuksen antajaa
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään

En jaksa haastaa ketään erityisesti, joten haastan kaikki lukijat.

Tässä siis kahdeksan satunnaista asiaa minusta itsestäni.

1. Olen harrastanut luistelua n. 15-vuoden ajan ja lopettamisen jälkeen olin todella laiska. Minun on hirveän vaikea lähteä minnekään salille tms. Kaipasin kovasti harrastuksia, koska olin tottunut käymään ainakin viisi kertaa viikossa treenaamassa. Nyt on taas vastaava innostava harrastus satimessa, koirien kanssa touhuaminen.

2. Pienenä toive"ammattini" oli tulla maatilan emännäksi, halusin paljon kaikkia eri eläimiä. Nyt on kyllä vaikea kuvitella itseäni moiseen ammattiin. Nykyään toiveet liittyy enemmänkin valokuvauksen suuntaan.

3. Aloitin yliopiston suoraan lukion jälkeen. En koskaan ole ollut mikään läksyjen tekijä/koulukirjojen pänttääjä, joten hain sinne minne on helpoin päästä. Matikkaa olen lukenut nyt viisi vuotta ja muutama kurssi & gradu puuttuu. Tänä vuonna kuitenkin otin itseäni niskasta kiinni ja päätin tehdä jotain mikä kiinnostaa. Vaihdoin siis vuodeksi Voionmaalle lukemaan valokuvausta, jota tulen jatkamaan ehdottomasti valmistumiseni jälkeen.

4. Pienenä halusin ehdottomasti hovawartin, sen enempää tietämättä rodun käyttötarotuksista tai mistään muustakaan.

5. Lapsena olen pitänyt hevoskerhoa, jossa olen kaverini kanssa opettanut erilaisia asioita hevosista. Olen kuitenkin ollut hevosen selässä vain kaksi kertaa elämäni aikana, joista toinen tapahtui huomattavasti kerhoajan jälkeen.

6. Olen ollut perustamassa Tampereen Pikkukoirat ry:tä ja toimin siellä varapuheenjohtajana. Lisäksi olen perustanut kaverini kanssa oman yrityksen Gessin.

7. Haluaisin kovasti auttaa ns. hätääkärsiviä. Joskus suunnittelin lähteväni Afrikkaan vapaaehtoistyöhön (tätä kuitenkaan tuskin koskaan uskallan tehdä). Antaisin mielelläni enemmän rahaa hyväntekeväisyyteen, mutta ei ole mistä antaa. Tällä hetkellä pikkusummia menee Tansanialaiselle kummitytölle, saimaannorpille ja sademetsille.

8. Olen höveli rahan suhteen ja maailman huonoin pyytämään/maksamaan velkoja takaisin. Inhoan suunnattomasti rahan kanssa nipottamista ja 10 sentin velkojen perimisiä. Tykkään kovasti ostaa lahjoja ja tarjota asioita. Varokaa vaan kaverit, kun minusta tulee rikas :D

Jari

2011-10-10T07:38:00.000+03:00

Tampereen Pikkukoirat ry järjesti yhdessä Suomen Kooikerhondje ry:n kanssa Jari Suomalaisen agilitykoulutuksen eilen SDP:llä. Jana oli jo heti ensimmäisessä ryhmässä, joka oli tarkoitettu mölliluokan koirille.Jännitti kyllä hiukan mitä Jari oli meidän päänmenoksi keksinyt. Jari kuitenkin aloitti heti sanomalla, että ensin vauhti ja sitten vasta ohjaukset. Eli hänen mielestään ensin koiran tulee oppia menemään täysiä ja hakemaan esteitä suoralla linjalla ja tämän jälkeen kannattaa lähteä opettelemaan kääntymisiä. Samaa mieltä Jarin kanssa ja nyt ollaankin liikaa hinkattu ohjauskuvioita, joten koitan jatkossa ohjattujen treenien lisäksi päästä kerran omatoimitreeneihin, jossa mennään lujaa ja suoraan!

Jana toimi mielestäni kivasti ja minäkin, kunhan Jari oli antanut ohjeet. Välillä sitä oikein miettii, että onko mulla yhtään aivosolua päässä vai mistä kaikki huonot ideat tulevat. Onneksi aina on joku, joka sanoo, että mitä teen väärin. Ehkä tulen jossain vaiheessa oppimaan kuinka tuota koiraa tulee ohjata. Ehkä.
Tässä hieman videota meidän menosta:

Jari oli ihan mielettömän mukava, selkeä ja asiallinen kouluttaja. Hyviä vinkkejä tuli ja niitä lähdetään toteuttamaan. Aion ehdottomasti pyytää Jarin uudelleenkin kouluttamaan pikkukoiria!

Löydetty!

2011-10-08T21:51:00.001+03:00

Viime keskiviikkona menimme pitkästä aikaan hakuilemaan. Tehtiin janalle kaksi lähtöä, joissa molemmissa oli kaksi maalimiestä piilossa. Nyt oli selkeästi vaikeammat piilot kuin koskaan aikaisemmin. Ekalla kerralla Jana lähti ihan täysiä, enkä nähnyt koirasta vilaustakaan, kun se oli jo löytänyt Helmiinan. Hups vaan, ja se oli jo Anskun tykönä. Janalla oli tosi kova vauhti ja irtosi ihan mielettömän hyvin. Tokalla kerralla vaikeutin vielä hieman lisää. Tällä väliin maastossa oli ollut myös parin muun koiran lähdöt, joten hajuja oli selkeästi enemmän. Jana kävikin katsomassa oikeastaan kaikki piilot, joissa joku oli jo ollut. Tämän jälkeen vuorossa oli omat maalimiehet, jotka olivat kaikista kauimpana. Treenin jälkeen jäi kyllä harmittamaan, ettei voida joka viikko hakuilla. Toivottavasti saadaan Tappien oma treeniryhmä kasaan talveksi!

Jana ja Penny lenkkeilivät hieman raskaan työn jälkeen.

Anteeksi neiti, teillä on russeli suussa

Jana melkein 18kk

Jana & Penny

Olen aloittanut kotitokon, ilman mitään paineita ja sen suurempia suunnitelmia. "Hallussa" on jo paikkamakuu ja istu-maahan kaukot. Seuraamista ja perusasentoa ollaan pari päivää treenattu:

Asiasta agilityyn. Tällä viikolla on ollut jo kaksi kertaa aksatreenejä, keskiviikkona 2h Anne Huittisen valmennusta. Rata näytti tältä:

Alussa hieman muistuteltiin, että mites tätä lajia harrastetaan, mutta kaikin puolin oli ehkä paras kerta koskaan. Meillä meni musta tosi kivasti! Lisäksi päätin ihan huvin vuoksi kokeilla janan kanssa uutta lähtöä. Ollaan tätä treenattu vaan kotona, mutta näköjään ei ollut mitään ongelmia sen siirtämisessä kentälle. Loistavaa!

Tässä väliintulosta kotitreenipätkä:

Torstaina alkoi Tamskin talvikausi. Ryhmä meillä pysyi samana, samoi paikka, ainoa muutos oli, että treenit siirtyivät maanantailta torstaille. Tehtiin radanpätkää, joka meni ihan kivasti. Lopuksi otettiin keppejä ja keinua. Kepit oli tosi pro! Maijulta vinkkiä, että hihnassa aletaan nyt vaikeuttamaan keppikulmaa. Keinussakin voitaisiin kuulemma jo siirtyä seuraavaan vaiheeseen, eli minipöydän päältä eteenpäin.

Nyt viikonloppu ollaan oltu hieman levon kannalla, jotta jaksetaan huomenna olla tosi ahkera Jari Suomalaisen koulutuksessa. Taidan ottaa videokameran mukaan, josko saataisiin jotain näytettävää mukaan.

Kuulumisia

2011-10-03T10:01:00.001+03:00

Meidän arki on ollut hyvin agilitymaista viime aikoina. Tässä muutamia näytteitä:

Keppeihin olen extratyytyväinen, koska koko kesänä ei olla niihin koskettu oman keppimasennuksen takia. Pari viikkoa sitten vaihdoin kokonaan taktiikan ja lähdettiin ihan alusta, Janahan ei osannut ollenkaan pujotella. nyt alkaa taas usko kasvamaan.

Eilen otin Janasta muutaman syyskuvan:

Jana on myös päässyt tekemään mejää. Nyt ensi kerralla pitää laittaa pituutta reippaasti lisää, koska idea on tajuttu ja intoa on kovasti.

Tässä kuvia viime mejästä ja sen jälkeiseltä lenkiltä:

Hiljaiseloa

2011-09-10T23:20:00.000+03:00

Tällä hetkellä allekirjoittaneen kirjoitusinto ja -puhti on lähinnä uudessa koulussa ja huvituskuvitus-blogissa. Koirien kanssa touhutaan ja harrastetaan aivan vanhaan malliin, mutta kaikki jutut eivät tänne blogiin nyt päädy. Koitan tasasen väliajoin kirjoitella pikaisia kuulumisia, mutta viikottaiset postaukset ovat ainakin hetken aikaa jäissä.

Jana & Loki Joensuussa

Hila & Penny

Hullu Hila

Jana 16kk, n. 34 cm, 7,2kg

Nätti tyttö

Anne Huittinen II osa I

2011-08-10T21:34:00.000+03:00

Ilmoittauduin seuraavalle viiden kerran valmennukseen ja tänään oli toisen jakson ensimmäinen kerta. Mulle palkkio Janan juoksutauon loppumisesta!

Ennen treenejä leikin niksipirkkaa. Menossahan on munalelu nro 3. En edes mielestäni ole ollut kovakourainen, mutta jotenkin ne vaan menee "rikki", jolloin heittäessä lelu aukeaa. Näppäränä tyttönä askartelin hienon pampula virityksen. Ohje: leikka pampula kahtiaa ja pujota se vihreen osan alimmista reijistä. Tämän jälkeen sido molemmat päät sinisen osan päässä oleviin naruihin, niin että pampula on tiukasti lelun ympärillä. Toimi aivan mahtavasti. On helppo avata ja sulkea mutta nyt ei aukea lelun pamahtaessa maahan.

Annella oli ollut luovuuden tuskaa ja rata ei meinannut loppua ollenkaan. Kevyen 42 esteen radan oli siis suunnitellut:

Klikkaa suuremmaksi

Aluksi tehtiin keltaisella merkittyä pätkää. Osuudella oli rengas, joka on vielä täysin keskeneräinen. Anne siis palkkasi Janan renkaan jälkeen. Ongelmana meinasi olla, että menin edellisellä hypyllä liian pitkälle, jolloin Jana kiersi renkaan. Kyllä ne opit munkin päähän menee ja saatiin monta onnistunutta suoritusta. Seuraava probleema oli putken jälkeiset kaksi hyppyä. Ei päällejuoksu oikein meinannut onnistua. Koiran vika, ihan varmasti oli ;)

Seuraavaksi tehtiin violettia pätkää, joka ei meinannut ottaa onnistuakseen. Jouduin saattamaan Janan todella pitkälle muurille (este nro 5), joten en kerinnyt tekemään persjättöä ennen A:ta. Ei oikein saatu onnistumaan, pitää siis ottaa työn alle.

Tauon jälkeen otettiin vielä vihreää pätkää, josta jäi ihan hirmuisen hyvä fiilis. Koirahan kuunteli (suurimman osan ajasta) ja saatiin ennen puomia oleva hyppy hienosti tehtyä moneen kertaan.

Jana ei ollut vielä parhaassa vireessä, mutta ärhäkkyyttä ja sähäkkyyttä löytyi! Eiköhän pian saada juoksumasis ohi ja vanha kunnon Jana takaisin.

Hui kauhistus mikä sieltä tulee?!

2011-08-07T18:01:00.002+03:00

Lauantaina vierähti mukava parituntinen metsässä rymytessä. Saara opasti meitä kuinka verijälki oikeaoppisesti tehdään. Kiinnostuneiden kannattaa tutustua aiheeseen spanieliliiton sivuilta.

Iina lukee ohjeita huolella

Iinan hyttyshattu=erittäin hyvä juttu

Aluksi hankitaan tarvikkeet: merkkaustarviikkeet (esim. kreppinauhaa ja pyykkipoikia), kostea sieni, johon kiinnitetään n. 2m pitkä naru ja sorkkaeläimen verta (ei sian). Metsään mennään leikkimään veren kanssa, niin ei kannata pukea ykkösiä ylle.

Vain kreppinauha/serpentiini puuttuu

Meidän ensikertalaisten jäljet olivat n. 50m pitkiä. Alkumakaus ja loppu "kaato" merkittiin serpentiinin lisäksi erilaisilla pyykkipojilla, jotta erottaa kunnolla mistä jälki alkaa ja mihin se loppuu. Aluksi sammaleeseen tehtiin noin 30x30cm alue, johon kostea sieni laitettiin. Sienen päälle ruiskutettiin reippaasti verta ja veristä sientä liikuteltiin makauksella. Tämän jälkeen tekijä nro 1. lähtee kävelemään jälkeä samalla sitä merkaten (ripustamalla kreppinauhasia pyykkipoikia puuhun) ja tekijä nro 2. tämän jäljessä sientä perässään vetäen.

Verinen sieni valmiina matkaan

Jäljeen päähän tehtiin samanmoinen alue kuin alkuunkin, johon seuraavana päivänä tuotiin sorkka, hieman verta ja palkka. Jäljen tulisi muhia ainakin 12h ennen sen ajoa, joten innokkaat kurssilaiset joutuivat yöksi kotiin odottamaan seuraavan päivän toimintaa.

Oltiin innokkaita kurssilaisia!

Sunnuntaina aamulla oltiin Janan kanssa valmiina tositoimiin. Odotin innolla, että tajuaako Jana mitä ollaan tekemässä. Alkuun näytti hyvältä, kiinnostui makauksesta ja lähti jäljestämään. Hetken kuluttua iski kuitenkin suuri epävarmuus. Janaa alkoi jänskättämään metsässä erilaiset ulokkeet, takana hiljaa kulkeva seurue ja vähän matkan päästä näkyvällä tiellä juttelevat&liikkuvat muut kurssilaiset. Taina soittikin porukalle, että siirtyisivät autoon, josko se auttaisi Janaa. Janan jännitys tuli kyllä itselle aivan puskista. Metsä ei ole Janalle ollenkaan vieras elementti, koska viikottain tulee rämmittyä jos jonkin näköisissä puskissa. Veikkaan, että itse tilanne "jännittynyt hiljainen tunnelma", veren haju ja siihen lisättynä metsä sai koiran reakoimaan.

Tänään paljon energiaa meni vahtimiseen ja haukkumiseen mutta loppujen lopuksi päästiin kaadolle, Jana sai palkkansa ja söi sen vauhdikkaasti. Kivasti kiinnostui sorkasta, kun oli sitä hetken aikaa tutkinut.

Saara antoi jokaiselle kurssilaiselle kirjallista palautetta ja Janasta sanoi: "Janaa jänskätti verenhaju ja samalla koko mettä, mutta jäljesti kuitenkin pikkupätkiä sujuvasti. Verenhajuun totutteluun voisi koittaa pelkkiä makuita tai ihan lyhkänen jälki, rauhalliseen paikkaan ja ilman suurta yleisöä." Eli aivan niinkuin asiat olivat. Onneksi päästään kokeilemaan lajia uudelleen koikkerien kesäpäivillä. Hyvä, kun tietää mihin asioihin tulee kiinnittää huomiota. Eli paljon lyhyempi jälki, ei niin paljoa ihmisiä mukana, valoisampi & hiljaisempi maasto.

Saaralle tähtitieteellisen isot kiitokset. Kurssi oli ehkä suunniteltu parhaiten verrattuna kaikkiin kursseihin missä olen koskaan käynyt. Tarkkaan mietityt paikat, tutustuttu etukäteen metsään ja maastoon. Kurssilaisille tehdyt pienet vihkoset olivat tosi kivat, koska nyt voi hyvin paperista kerrata, kuinka asiat menivät. Lisäksi kaikki selitettiin erittäin selkokielisesti ja niin, että jokainen ymmärsi.

Hirmuisen hyvä fiilis jäi viikonlopun mejäilystä ja odotan innolla seuraavaa kertaa! Hurjasti on opittavaa ja luulen, että Janakin rentoutuu ja oppii tykkäämään lajista koko sydämestään, kunhan reipastuu.

Lisäystä: Jos joku tietää mistä saisi peruan tms. sorkkia karvoineen päivineen niin laittakaahan kommenttia, tänne meinaan kelpaisi!

Laatulauantai

2011-08-06T15:33:00.001+03:00

Herätyskello pirahti soimaan kahdeksan aikaan merkkinä hakuun lähtemisestä. Nappasin Anskun ja Pennyn autoon ja nokka kohti Niihamaa. Jennin veli jaksoi ystävällisesti raahautua hakuilemaan, joten ensimmäistä kertaa saatiin etsittäväksi miekkonen. Eipä tämän kanssa ollut kenelläkään koiralla ongelmaa. Janalla oli kolme maalimiestä piilossa, kaksi helpompaa ja yksi vaikeampi. Vaikeampi oli selvästi hieman liian hankala, koska jana tuli kysymään hieman apua, että minne pitäisi mennä. Jatkossa tarvitsee olla tarkempi tuulen suuntien kanssa, ettei tee liian vaikeita harjoituksia. Into on kuitenkin työkoiralla kova, siitä ei voi olla kuin tyytyväinen.

Treenin jälkeen kävimme Anskun & Pennyn kanssa hieman reippailemassa. Jana pisti naamaan hyppivää kakaraa hieman aisoihin mutta intoutui välillä myös leikkimäänkin. Penny ei kyllä kovin usko Janan purinoita, mutta eipä Jana ole vielä tosissaan naperolle sanonutkaan.

Yhdentoista maissa olin kotosalla ja tunnin kerkesin istuskelemaan. Seuraavaksi suuntana oli Hilan kanssa kauppiin tapaamaan Tanjaa, Neleä, Javaa ja Linaa. Hilaskihan pisti välillä oikein juoksuksi tyttöjen kanssa. Tässä hieman (pokkari)kuvia lenkiltä:

Pikkuinen Lina väsähti vasta ihan lopussa. Hienosti jaksoi päälle puolitoista tuntia rymytä metsässä. Nyt on mejätarvikkeet kasassa ja kohta taas nokka kohti metsää, valmistamaan hieno jälki Janalle.

Ohi on!

2011-08-05T19:18:00.000+03:00

Nimittäin Janan juoksutauko. Tänään käytiin Outin, Ollin ja koikkereista kiinnostuneen Riikan kanssa Piskien kentällä treenailemassa. Jana sai kunnon juoksuhepulit, kun tajusi minne ollaan tultu ja pian ihana Ollikin saapui. Alkulämmittely tehtiin läheiselle rannalle, jossa koirat pääsi hieman vilvoittelemaan, koska ulkona oli k-u-u-m-a.

Outi oli suunnitellut meille pari eri rata. Olin toivonut helppoa ja lyhyttä.

Jana ei ollut ihan parhaassa vauhdissa/vireessä, syyksi veikkaan vielä olevaa juoksumasista, kuumaa ilmaa ja taisi neiti suurimmat virrat pistää jakoon heti alussa kentällä painaessaan. Silti oli aivan mahtia tehdä pitkästä aikaa aksaa Jampulan kanssa. Odotan kyllä tosi paljon syksyä, kun ilmat viilenee niin treenaaminen on huomattavasti kivempaa molemmista. Ensi keskiviikkona on jälleen Anne Huittisen valmennus, joten maanantaina agiin pääsee vauhti-Hila.

Huomenna mennään tekemään Tappien kanssa mejää. Huugo-koohon omistaja Saara on ihanasti lupautunut opettamaan meitä lajin saloihin. Lauantaina on siis jälkien teko ja sunnuntaina ajo. Lisäksi huomenna aamulla on perinteinen hakuilu. Ihana teho viikonloppu :)

Tytöt saivat tänään ihanat isot possuluut, joita kelpaa kylkikyljessä mutustaa.

Hierottu

2011-08-03T07:43:00.001+03:00

Parin kuukauden tauon jälkeen tepasteli Susanna jälleen Iidesrannan lukaaliin tarkoituksenaan pistää huippu-urheilijat Hila Hilaström ja Jana Maisteri elämänsä kuntoon.

Vois sitä Hilan iloa, kun näki tutun naaman. Röhinä oli verraton ja pusuja olisi pitänyt antaa jatkuvalla syötöllä.

Ensin oli Janan vuoro. Ihan nätisti Jana malttoi olla hierottavana, kunhan vaan namipalvelu pelasi. Vielä on matkaa täydelliseen levollisuuteen, mutta mielestäni ollaan hyvällä mallilla.

Kuva ei liity mitenkään hieromishetkeen

Jumeja ei ollut! Pientä kireyttä kyljissä, mutta muutoin ei sitten niin mitään. Hyvään väliin olin hierojan tilannut, koska nythän Janan juoksutauko on ohi. Likka on sitten elämänsä kunnossa, kun on lihaksetkin laitettu kuosiin. Seuraava kerta on varattu 2kk päähän.

Jana lähti hieronnan jälkeen pikku kävelylle, jotta saatiin Hila käsittelyyn.

Hila mökillä

Hilahan on normaalisti enemmän tai vielä enemmän jumissa, mutta nyt oli kuulemma parempi kuin koskaan. Pieniä jumeja löytyi takapäästä ja jostain edestä, mutta ne eivät menoa haittaa.

Vielä kun saisi tämän oman kropan hierojalle, niin olisi koko poppoo kunnossa!

Tappiväen kannattaa pitää silmät ja korvat auki Susannan suhteen ;)

Työkoira pinkissä

2011-08-01T17:49:00.000+03:00

Eihän tyylikäs työkoira voi pukea päällensä muutakuin naisellista pinkkiä! Heijastimet & salama hieman vääristävät kuvaa, oikeasti pinkki on pinkkiä, eikä vaaleanpunaista kuten kuvassa näkyy.

Päätöntä menoa

2011-08-01T10:19:00.000+03:00

Kävimme eilen Anskun, Pennyn ja Janan kanssa lenkillä. Aluksi leikkiminen meni hieman yliajoksi Janan puolelta. Onneksi Penny on luupää, eikä moisista välitä. Penny on kovin hauska pomppija ja hyppi kumoon välillä ennen kuin Jana edes koskikaan. Löysimme pitkän ruohikon, jossa kaverukset vetivät päätöntä rallia. Penny pieni ei ihan pysynyt perässä mukana.

Hukassa...

2011-07-30T11:15:00.000+03:00

... muttei kauaa, koska hakukoira Jana saapuu paikan päälle pelastamaan.

Video on tarkoituksella äänetön, ettei meidän ihmisten höpinät pilaa upeaa kuvataidetta. Jana on täysin hiljaa koko etsimisurakan ajan.

Videossa ei näy ensimäistä kadonnutta Tarua. Taru oli helpossa piilossa, heti polun vieressä. Seuraavana oli kuvaaja Taina, joka oli myöskin suht. helpossa paikassa, mutta kuitenkin hieman kauempana polusta. On se mielenkiintoista huomata miten se haju oikeasti tuolla menee. Janakin juoksi Tainan ohi ja kääntyi vasta pikkasen jälkeen suoraan kohti. Viimeisenä oli Jenni, joka olikin tarkoituksella vaikeammassa piilossa. Tuuli tuli jotenkin niin, että Jana ei meinannut löytää oikeaa suuntaa. Hieman kun kierreltiin niin loistavasti Jennikin saatiin pelastettua! On tää vaan niin kiva laji ja koirakin nauttii täysillä.

Tytöt kaupungilla

2011-07-29T23:32:00.001+03:00

Tanja tarvitsi kaupunkiseuraa Limpulle, joten minä ja Jana uhrauduttiin mielellämme. Kaupunkitreeni ei ole koskaan pahitteeksi. Janasta kaupungilla oli kivaa, sieltä löytyi paljon uusia hajuja ja ruokaa, paljon ruokaa. Eipä sitä tavallisesti tule kiinnitettä huomiota millasia luita ja lihoja kaduille on kylvetty.

Jana ja Lina olivat molemmat mainioita kaupunkikoiria. Vilinä ja vilske eivät tuntuneet missään. Pienen pieni pentu saa kyllä erityisesti vanhemmat naiset tulemaan juttusille. Eipä karvallinen kiinanharjakoira ollut kenellekkään tuttu. Eräs nainen totesikin, että "aijaa ne näyttää pentuna tollasilta", johon totesin, että kyllä se karva aikuisenakin säilyy (Tanja oli omilla teillään Anttilassa ja minä toimin koiravahtina). Lisäksi, joku lässytteli Linalle, että voikun söpö ja Janasta sanoi, että taitaa vanhempi olla hieman äreä. Jana istua nökötti mun edessä hiiren hiljaa kiinnittämättä mitään huomiota naiseen...

Kävimme myös istuskelemassa hieman Koskenrannassa. Jana olisi kovasti halunnut pistää ralliksi Linan kanssa ja mutta kokoero on vielä turhan suuri. Lina kuitenkin kiipeli välillä Janan päällä ja haki selvästi leikkimään. Limppu myöskin seurasi kaduilla Janan jalanjäljissä, kuten seuraa johtajaa leikissä. Alla myös todistusaineistoa makaavasta Janasta. Se teki sen ihan oma-aloitteisesti ja pysyi siinä ainakin viisi sekuntia.

Retken loppuun kävimme myös jätskillä, jokainen retkikunnan jäsen sai oman osuutensa.

Kiitos Tanjalle kuvista ja seurasta!

Koohojen agimestaruus

2011-07-26T12:21:00.000+03:00

Sunnuntaina suuntasin Outin&Ollin ja Noran&Aidan kanssa Raumalle agipitsiin. Alunperin idea oli lähteä Janan kanssa turistiksi, mutta eipä juoksuisella ole asiaa moisiin karkeloihin. Minä ja kamera lähdettiin sitten kahdestaan.

Kiva, että paikalla oli enemmän koohoja kuin tavallisisssa kisoissa, mutta ei kuitenkaan mielestäni tarpeeksi ratkaisemaan todellista mestaruutta (vajaa 10 koikkeria). Yleisesti kuvia löytyy täältä: http://koiramaiset.kuvat.fi/kuvat/Agilitykuvat/Agipitsi+24.7.2011/. Nora & Aida olivat hienosti hopealla mestaruuskamppailussa, onnea! Ollille ja Outille tuli ikävä hylsy. Ollin menossa on kyllä paljon samaa Janan liikkeen kanssa, huomaa kyllä sukulaiseksi. Toivon todella, että Jana jatkaa hyvää kehitystä ja siitä tulisi yhtä hyvä kuin Ollista! Ensi viikolla on juoksutauko ohi ja päästään korkkaamaan agility Anne Huittisen valmennuksella.

Aida-prinsessa valmiina vastaanottamaan kruunua

Mestari Viivi hyppyradalla

Komea Olli

Extreme makeover & the biggest loser

2011-07-22T22:46:00.001+03:00

Hila on kesän alussa päässyt hurjaan muodonmuutokseen. Turhautuneiden tuntien ja kyynelten jälkeen edessä oli pitkä parantuminen. Onneksi sekä koira että omistaja ovat tyytyväisiä uuteen lookkiin. Tarviikin jatkossa hieman katsoa, ettei turkki pääse rehottamaan ihan näin pahasti. (Hilan paino on pysynyt koko ajan samana vaikka muhkeassa turkissa näyttää kylläkin useita kiloja lihavemmalta.)

Ennen:

Jälkeen:

The biggest loser vuosimallia 2011 on Jana Jampula, tuloksella n. 15% painosta pois(8,8kg -> 7,5kg). Onnea! Laihduttaminen oli helppoa ja nopeaa, kunhan vain tajusi alkaa toimimaan.

Ennen:

Jälkeen:

Taidanpa olla ansainnut myös "vuoden surkein omistaja" palkinnon, kun olen koirat päästänyt em. kuntoihin. Onneksi voin myös tituleerata itseni "vuoden petraajaksi", koska nyt näyttää molemmat koirat oikein hyvältä!

Puhelimen kätköistä

2011-07-21T20:24:00.000+03:00

Markus tyhjensi kännykän kuvat tietokoneelle ja hienoja aarteita löytyi. Ihmetyksen aihe: Onko Jana oikeasti ollut noin pieni?

Verikoira jäljellä

2011-07-20T22:43:00.000+03:00

Onneksi juoksut eivät pilaa kaikkia harrastuksia. Tänään vuorossa oli peltojälkeä. Jana sai odottaa autossa kunnes seurueen Kelmi podengo oli suorittanut osuutensa. Muita miehiä ei ollutkaan paikan päällä. Jana oli oikein innokas pieni jäljestäjä! Eilen vanhemmillani tein kolmion päähän muutaman asekeleen ja tänään kavensin kolmiota ja pidensin hieman suoraa. Jana ei hirveästi toistoja tarvitse koska oppii todella nopeasti.

Jäljen jälkeen mentiin tyttöporukalla Tanja & kolmikko, Ida & Senna ja Iina & Nala lenkille. Janan käytös yllätti hieman. Normaalisti Jana on seonnut sekä Javan että Nelen mutta myös Nalan näkemisestä. Tänään meidän aikuinen naisemme oli kuin ketään muuta koiraa ei olisi ollutkaan lenkillä. Nuuskutti puskia ja merkkasi joka ikisen risun ja männyn kävyn. Toisaalta tykkäisin, jos Jana säilyttäisi tämän asenteen. Muita ihmisiä & koiria kohtaan välinpitämätön kaveri olisi kiva!

Iltapainit

2011-07-20T08:33:00.000+03:00

Jana pääsi eilen tapaamaan Pennyä ensimmäistä kertaa. Pakko myöntää, että tätä tapaamista olen hieman jännittänyt. Syynä on ollut, että vieraat nartut ovat Janalle välillä punainen vaate ja Jana on kunnon draamakuningatar, joten jos joku vähänkin turhan hampaillaan ottaa kiinni niin saa kyllä kuulla asiasta.

Näin heillä meni:

Tämän lisäksi paljon juoksemista ja yleistä painia&touhottamista. Tuli kyllä hyvä fiilis! Mun koira osaa käyttytyä. Pennykään ei riekkunut ollenkaan hampaillaan, kerran taisi hieman osua, kun Janasta lähti pieni kiljaisu. Penny lukeutui myös niihin harvoihin ketkä kestävät Janan leikkiääniä. Video on kyllä hiljaista leikkiä, mutta paljon jana leikki myös äänet päällä. Pikkuinen pentunen ei mennyt lukkoon/lopettanut leikkiä/ lähtenyt menemään niin kuin monet muut koirat. Luulen, että tämä on suuren ystävyyden hieno alku!

Blogia pukkaa

2011-07-18T22:02:00.000+03:00

Pienen pientä mainostusta, jos tätä lukee valokuvauksesta kiinnostuneita immeisiä.

Syksyllä alkaisi kuudes vuosi yliopistossa matematiikka pääaineena. Ajattelin kuitenkin pitää välivuoden valokuvauksen parissa ja lähdenkin Voionmaalle lukemaan sitä itseään. "Välivuoden" jälkeen suoritan maisterin paperit pihalle yliopistosta ja jatkan valokuvauksen parissa.

Ajattelin pitää opiskelustakin blogia, joka luultavasti on hyvin pitkälle kuvia ja teoriaa. Mutta, jos jotakin kiinnostaa lukea sitä niin laittakaahan mailia osoitteeseen tytti.kyhk@gmail.com. Laittelen teille sitten kutsua. Blogi löytyy osoitteesta: http://huvituskuvitus.blogspot.com/

Virallinen noutaja

2011-07-16T21:08:00.002+03:00

Vaihdoin keskiviikon vapaaksi töistä, jotta pääsin Tanjan mukaan lisäämään heidän koiralaumaansa. Tämä oli nyt kolmas kerta puolen vuoden sisään, kun pääsin pennun hakureissuun. Muistellaampas alkuun Lokia ja Pennyä ja annetaan sitten vuoro Linalle.

Ensimmäisestä haettavasta on muodostunut kaikista rakkain. Ei epäilystä. Loki on vaan niin mahtava.

Syynä tähän tunteeseen on luultavasti se, että olen tuntenut Lokin pisimpään. Lokin hakureissu oli hieman tavallisesta poikkeava, kun lensimme Hollantiin saakka herraa hakemaan. Lisäksi rotu kolahtaa oikein kunnolla ;) Olen myös saanut olla Lokin kanssa todella paljon tekemisissä. Taina on paljon kysellyt ja pohtinut, joten tuntuu, että tunnen Lokin jokaisen pienenkin mahavaivan. Olin myös Tainan & Lokin agilityohjaaja, ennen heidän muuttoaan pääkaupunkiseudulle, joten olen saanut nähdä sen hienon agilitykoiran potentiaalin mikä Lokissa sikiää. Komea ja upea luonteinen Loki valloittaa varmasti vielä monien sydämet.

Toisena haettavana oli russeliriiviö Penny. Anskun kanssa on aikataulut mennyt niin ristiin, että pikkunaperoa en ole kauheasti kerinnyt näkemään. Pennystä on jo kasvanut iso, kohta 18-viikkoinen, pentunen ja en ole moneen viikkoon kerinnyt sitä tervehtimään. Ansku siis, iso huomio! Nyt sovitaan oikeasti yhteinen aika!!

Vaikka Penny on ihana ja suloinen pieni terrierin alku, niin voin kyllä huokaista helpoituksesta, että ärrieripentu ei asu saman katon alla. Iso ero oli ja on ainakin tämän talouden spanielin ja terrierin tavoissa ja käytöksessä. Oma juttu taitaa kuitenkin enemmän olla helposti motivoitavissa oleva, ei-omapäinen vauhtimoottori.

Keskiviikkona vuorossa oli harjakoirapentu Lina, Tanjan tuleva agilitytykki ja näyttelytähti. Lina oli hakumatkalla tosi rohkea ja reipas pieni pentunen, joka yritti kaikin voimin ärsyttää mua. Kiipeili ja vempuili minkä kerkesi. Selkeästi tämä toimii muhun, koska olen jo ihan myytyä tyttöä, vaikka vain kerran olen neidin tavannut. Tämän bätmänin kanssa tulemme keksimään vielä monen monta kepposta Tanjalle...

Olen selkeästi hyvä noutaja, koska kaikilla Tainalla, Anskulla ja Tanjalla on niin mahtavat pennut! Suosittelen siis itseäni, mikäli joku tarvitsee seuraa vaativalle retkelle!

Agirotu 2011

2011-07-16T10:48:00.002+03:00

Viime viikonloppuna 8-10.7. tarkoituksena oli lähteä Janan kanssa agirotuun edustamaan Kooikerkakarat joukkueessa. Jana (viikkoa vajaa 15kk) päätti sitten aloittaa juoksunsa 7.7, joten neiti sai luvan jäädä kotiin. Juoksujahan ollaan jo pitemmän aikaa odotettu, joten siltä kannalta hyvä, että päättivät alkaa. Nyt myös tietää, ettei varmasti mene Kooikerhondjen kesäpäivien kanssa päällekkäin. Kiva päästä reissaamaan Tainan & Lokin kanssa ja näkemään samalla muita koohoja.

Takaisin agirotuun. Vaikka koira jäi kotiin, niin lähdin paikanpäälle viralliseksi hovikuvaajaksi Tappilaisille. Tanjan kanssa pakkasimme auton lattiasta kattoon ja lähdimme tien päälle. Neljän tunnin ajomatka meni oikein nopeasti, kun seura oli hyvää ;) Ennen kisapaikalle menoa kävimme tarkistamassa viikonlopun majoituksen. Varasimme Tanjan kanssa parhaat päältä (sori vaan muille) ja lähdimme kaupan kautta kisapaikalle, jossa perjantaina olimme vain muutaman tunnin.

Nele perjantain hypärillä

Maisemia mökkimme läheltä

Lauantaina osa mökkiseurueesta lähti kukonlaulun aikaan ja me mattimyöhäiset saavuimme kentille vasta puolenpäivän aikaan. Lauantaina paikalla oli paljon tuttuja. Hienoa, että niin moni jaksoi lähteä kauas itään.

Simo pisti vipinäksi lauantaina agiradalla

Curro ja Peter tekevät tuttavuutta

Nooa "the karvapallo"

Sunnuntaina vuorossa oli joukkueviestit ja "Janan" joukkue oli hienosti hopealla. Kaverit kyllä muistivat kääntää veistä haavassa, kiitti vaan! Ratakin olisi ollut ns. meidän rata. Rimat 35 cm korkeudessa, ei keppejä ja muutenkin ei minkään näkösiä vemputuksia. Alkoi kyllä harmittamaan vieläkin enemmän. Ensi vuonna sitten!

Julia näyttää mallia kuinka homma hoidetaan

Onnea Kooikerkakarat!


Komea Peter poseeraa palkintojen kanssa

Pukukulkueen punavalkoiset

Pieni hollantilainen lintukoira

Kiitoksia kaikille hienosta reissusta! Toivottavasti moni teistä lähtee myös ensi vuonna joukkoon mukaan. Täältä muuten löytyy agirotukuvia: http://koiramaiset.kuvat.fi/kuvat/Agilitykuvat/Agirotu%202011/

Hakukoira

2011-07-03T14:09:00.001+03:00

Lauantai aamuna oli haun vuoro. Alunperinhän menin Hilan kanssa kyseiselle kurssille, mutta parina kertana mukaan onkin tarttunut pelkästään Jana. Helteet ei ole Hilan juttu vieläkään ja haussa joutuu jonkun verran autossa odottelemaan niin sai Hilpesteri jäädä kotiin.

Tämä oli Janan kolmas hakukerta. Ekalla kerralla tehtiin pientä makkararinkiä, jolloin Jana haukkui metsässä oleville ihmisille samalla kuitenkin innokkaasti söi nameja, mutta selvästi oli hieman epäilyttävää. Toisella kerralla oli kolme ihmistä piilossa ja tämä oli Janalle liian vaikea, hieman piti avustaa, jotta löysi. Nyt viime kerralla oli neljä tyyppiä piilossa, ensimmäinen oli ihan helpossa paikassa ja loput enemmän tai vähemmän piilossa. Jana oli aivan fiiliksissä, koko pieni peppu vispasi ja vatkasi töitä tehdessä. Jana ei haukkunut kertaakaan vaan täysiä juoksi jokaisen kadonneiden luokse. Selvästi tiesi mikä oli homman juju ja teki töitä upeasti.

On kyllä mahtavaa omistaa näin monipuolinen harrastuskaveri! Jossain vaiheessa varmaan pitäisi vain päättää mihin lajeihin keskitytään. Tällä hetkellä eniten kyllä kiinnostaisi eniten agility, mejä ja haku. Tämä viime hakukerta sai haun nousemaan listalle mukaan. Alussa ajattelin, ettei se voi olla Janan juttu. Mutta neiti yllätti!

Perjantai on touhottamista täynnä

2011-07-01T23:17:00.000+03:00

Tänään on ollut koirilla ja erityisesti Janalla paljon ohjelmaa. Heti aamusta klo 10 suuntasimme tutulle rannalle polskuttelemaan feat Taina&Loki. Hila varoi kastelemasta karvaakaan, mutta Jana haki possua vedestä ja ui mun perässä.

Uintireissun jälkeen suuntasimme suoraan vanhempieni luokse suunniteelemaan Iskän huomisia 50-vee pippaloita. Koirat telmivät takapihalla ja päivystivät äidiltä nameja. Hila selkeästi "kärsii" tästä kuumuudesta vaikka tukka onkin jo lähtenyt. Mielellään ei pitkään pihalla ole ja kova läähätys alkaa todella pian.

Suoraan vanhuksilta lähdimme Tappien teematunnille. Outi oli suunnitellut meille ao. radan.

Klikkaa suuremmaksi

Ennen radalle pääsyä kentälle tuli kissa. Kävin hätyyttelemässä sen kertaalleen pois, mutta kattihan sujahti uudelleen radalle ja kipitti takana olevaan puskaan piiloon. Jana selkeästi haistoi kissan ja alussa meinasi nenä viedä mennessään. Onneksi keskittyminen palasi ja päästiin "vauhtiin". Selkeästi lämpö ja päivän touhotukset hidastivat kulkua, mutta hyvä fiilis jäi. Halusin rimat väleille 25-35cm silmällä pitäen ensi viikon agirotua, jossa olisi tarkoitus startata medijoukkueessa. Eipä 35:set tuottaneet mitään ongelmaa Janalle ja hyvä niin. Pääsääntöisesti ei ole niitä vielä tarkoitus hyppiä, ennen kuin saan neidin kuvattua. Loppuun vielä rimat 15cm korkeuteen ja radan uusintaa. Rata oli kiva ja siinä tuli hyvin esille Janan vaihtelevainen irtoaminen hypyille. Se taitaa todellakin olla seuraavaksi syynissä.

35cm ja ei tee ees tiukkaa

Agilityn jälkeen kertaalleen vielä koirat järveen ja voin kertoa, että klo 10-21 täynnä aktiiviohjelmaa, ilman unen unta, on tarpeeksi väsyttämään nuori koikkerineiti.

Jussiagit

2011-06-26T21:20:00.001+03:00

Tänään kävimme Marjan, Nipsun & Wilmerin ja Johannan, Curron & Hipin kanssa kokeilemassa kuinka paljon voimaa kolmessa tytössä on. Suunnitelma oli pitää mukava agilityhetki, mutta ennen tätä hetkeä piti rehkiä oikein olan takaa, jotta saatiin 13 estettä radalle. Eikä ollut ihan mikään pieni tehtävä. Loppujen lopuksi hiki virraten pääsimme myös liitelemään.

Jana pääsi tekemään osaa radasta (lopetettiin keppeihin, koska ne on vielä niin alkutekijöissään)

Alussa "suuria" vaikeuksia tuotti pussin jälkeinen hyppy (eka pätkä videolla). Luulen, että Jana oli pussin jäljiltä vielä hukassa ja seurasi vain mun jalkoja ja näin ohi hypyn. Kerran jätin palkan hypyn taakse (keskimmäinen pätkä videolla) ja se siitä, ei ohitettu enää hyppyä. Janalla hyvä fiilis tänään ja mulla myös!

Laitoin myös Johannan menemään hieman Janan kanssa, jotta sain napsittua pari kuvaa. Jana meni tosi hienosti, ei kiinnostanut yhtään missä mä oon ja mitä mä teen, vaan seurasi Johannaa, ihan mahtavaa!

Jana pääsi alkulenkillä, ennen omaa vuoroa ja treenin loppuun hieman uiskentelemaan. Loistava viilennyskeino näin lämpöselle treenipäivälle. Kiitos Johannalle ja Marjalle treeniseurasta!

Jussipussi

2011-06-26T12:20:00.001+03:00

Juhannuksen vietto aloitettiin Janan kanssa treffaamalla Lokia. Menimme Birgitan polulle, samaiselle paikalle, jossa kävimme koikkeriporukalla yhdistyksen vuosikokouksen jälkeen (ks. blogiteksti). Talvella tuo lenkki oli aivan ihana, tasainen polku ja hyvä ilma. Nyt edessä oli kivikkoinen polku ja ihan mielettömästi hyttysiä. Pinnahan siinä palaa, kun ininää kuuluu joka puolelta. Onneksi koirat sentään nauttivat. Loksutinkin näytti tykkäävän Janasta (suurimman osan ajasta). Janan leikkiminen tai sen leikkimisäänet ovat useille leikkikavereille hieman liikaa. Hilan kanssa Jana on jo oppinut, että kuinka Hilan saa parhaiten mukaan touhuun, joten kova on luotto, että Jana oppii matelemaan muidenkin kanssa.

Lenkin jälkeen vein molemmat koirat vanhemmilleni Juhannuksen viettoon ja suuntasin itse Vaasaan yhdeksi yöksi.

Koirilla oli ollut mukavaa ja luulen, että ruuasta ja herkuista ei ole ollut puutetta.

Tänään Juhannuksen vietto jatkuu agilityllä.

Kun ulkona sataa

2011-06-23T18:09:00.000+03:00

niin sisällä voi onneksi ajaa autoa

tai leikkiä älypeleillä

Möllikisoissa ja nenä maassa, mutta ei onneksi samaan aikaan

2011-06-22T22:39:00.001+03:00

Tänään kävimme Janan kanssa ekoissa kunnollisissa möllikisoissa (järjestäjänä TAKUT). Pikkasen tuppasi jännittämään, että miten sujuu. Tuomari teki juuri ennen rataantutustumista pieniä helpotuksia hyppykulmiin ja radasta tuli näin ollen kiva ja sopivan helppo. TAKUJEN kisat ovat aina hyvin järjestettyjä ja niissä on hyvä fiilis, joten ilmoittautumismaksut maksaa mielellään tällaiselle yhdistykselle!

Radalta tuli 36.77 sek aikaa ja 50 vp (2xHYL+10vp) , mutta se ei mieltä lannista. Tulee vaan potkua treenata lisää. Seuraavaksi syyniin tarvitsee ottaa hypyille irtoamiset, koska Jana ei selkeästi hae hyppyjä yhtä hyvin kuin putkia. Vauhtiakin tulee vielä varmasti lisää, kun varmuuttakin saadaan. Kyllä siitä vielä nopea likka tulee, vai mitä?

Melkein suoraan radalta lennettiin jälkitreeneihin. Jana meinasi seota pieniin sukkasiinsa, kun tajusi missä ollaan. Töitä tehtiin häntä vispaten suurella innolla. Taisi olla sopiva jäähdyttely agilityn päälle. Tämä tulee kyllä ehdottomasti olemaan laji nro 2.

Jäljen jälkeen yhteislenkki kera neljän omistajan ja yhdeksän koiran. Suurin osa koiruuksista pääsi vielä loppuun irroittelemaan vapaana. Jana yritti liehitellä pentukaveriaan Tomu shelttiä, joka yritti olla ettei huomaisikaan Janaa. Jana sitten juoksi vaan Tomun ja Harun perässä tyytyväisenä.

Eipä tässä...

2011-06-21T19:07:00.000+03:00

... olla mitään ihmeellisyyksiä tehty.

Hila on antanut läpyjä viileiden kelien kunniaksi

Jana kävi Javan ja Nelen kanssa päälle parin tunnin lenkillä, johon sisältyi hyttysiä, levää, sorsia ja kaatosade...

J&J auttoivat Tanjaa tunnistamaan kukkasia

Jana kävi Lokin kanssa hippasilla. Loki oli kuitenkin sitä mieltä, että Jana on vähintään maiden ja mantereiden valtiatar ja kellahteli kumoon pelkästä katseesta. Hämmentynyt Jana koitti lelujen kera ja soidintanssien avulla saada Lokin leikkiin mukaan. Pari kertaa onnistui, mutta eipä lapsien leikki ollut normaalin päättömän kanailun tasolla.

"Oi suuri ja mahtava Jana"

Janalta onneksi leikkiminen sujuu myös yksin

Pompspomps

Loki näki karhun (lue Janan) ja esittää kuollutta

"Hei tää on rikki"

"Noooh, juostaan sit yksin"

"Kyllä säkin saat tällä leikkiä"

Nätti tyttö

Joku kasvi

Go Loki

Jana hivuttautuu pikku hiljaa lähemmäksi

Kyllä me oikeesti ollaan kavereita

Leikitellen

2011-06-20T16:49:00.000+03:00

Muutama kuvatus Hilaskista ja Janaskista:

"Leikittäisiinkö hieman Pallomasilla?"

"Hey sis, gimme high five"

Jana on olevinaan pieni ja viaton...

"Jos mä vähän silitän sun tukkaa"

Ohjausta opetellessa

2011-06-19T21:10:00.001+03:00

Keskiviikkona oli taas pitkään odotettu Anne Huittisen valmennus SDP:llä. Anne on aivan sanoinkuvailemattoman loistava vetäjä. Sitä vaan huuli pyöreänä kuuntelee ja koittaa imeä kaiken mahdollisen tiedonjyväsen mitä irti saa. Samalla häpeää silmät päästänsä radalla omaa menoaan! Kyllä mä oikeasti kuuntelen ja opin, mutta käytännössä sen opitun tekeminen ei ole niin helppoa. Tämä vaan Annen hehkutuksena!

Jos itesään saa hehkuttaa niin radanlukeminen on kehittynyt huimasti. Ensimmäisellä kerralla oli ihan, että miten tulen ikinä muistamaan 26 esteen rataa, mutta nyt se ei tunnu enää ollenkaan mahdottomalta (toki tehdään vielä osissa, mutta opettelen tietenkin koko radan).

Klikkaa suuremmaksi

Ensimmäinen pätkä oli esteet 1-6. Ongelma esteiden 3-4 välissä, ongelman syy hidas ohjaaja & nopea koira. Ongelma korjattiin paremmalla lähdöllä. Menin n. putken puoleen väliin, hieman puomin yläpuolelle seisomaan. Olin aivan varma, että Jana hyppää ekan hypyn ja tulee mun tykö, mutta ei. Nätisti meni tokan hypyn ja haki putkeen. Tällä väliin juoksin nelos esteen taakse vastaanottamaan Janaa. Kyllä, teimme useamman toiston ennen kuin onnistui.

Seuraava ongelma oli A, jonka alla oli putki. Putken suorittaa kyllä hienosti, mutta A:lle/puomille kiipeäminen tuottaa hieman mietitystä, mikäli siellä alla on putki. Tämä tuskin muutamien toistojen jälkeen enää tulee olemaan ongelma.

Problem number tres, esteet 10-13. Eka yritys päällejuoksu esteellä 12 -> ei toivoa. Jouduin saattamaan Janan pitkälle esteellä 10, joten en kerinnyt tarpeeksi kauas, jotta päällejuoksu olisi toiminut. Takaaleikkaus oli siis päivän juttu ja se meni kivasti. Jana on jossain vaiheessa selkeesti opetellut takaaleikkaukset myös hypyillä, mutta eipä tuo haittane.

Puomia otettiin pari kertaa ihan itekseen, koska haluan siihen lisää vauhtia. Saatiin hyviä vinkkejä, joita todettiin heti toimiviksi. Tarvitsee vain jatkaa harjoitusta.

Sitten vielä 18-26. Putken 20 suu oli "piilossa", kun se oli 90 asteen kulmassa, verrattuna Janan juoksulinjaan. Kerran piti ottaa hitaammalla vauhdilla, jotta koira tajusi, että siinä tosiaan on putki. Lopun hyppyhässäkän sekoilu menee täysin ohjaajan aivottomuuteen. Tässä vaiheessa treeniä on jo niin puhki, että aivot eivät vaan yksinkertaisesti toimi.

Janan kanssa tehdään oma vuoro aina kahdessa osassa. Toistoja tulee sen verran, että en halua syödä koiran ihanaa motivaatiota liiallisella tekemisellä. Vaikka ongelmakohtia on usein monta, niin se ei tarkoita, että meillä menisi huonosti. Olen aina aivan into piukassa treenien jälkeen. Fiiliksissä mahtavasta koirasta ja upeesta opetuksesta.

Lisää agilityfiilistä hain Nastolasta. Nyt viikonloppuna järjestettiin agilityn SM-kisat ja lauantaina menin kannustamaan Janan velipuolta Ollia. Olli vetäisikin aivan mahtavan nopean nollaradan, joten ei mennyt kannustukset hukkaan. Tänään sunnuntaina järjestettiin yksilökisat ja medeissä voiton vei Jari & Frodo-koikkeri ja hopealle Sami & Luka-koikkeri. Aika makee rotu, eikö?

Täällä hieman kuvia lauantailt: http://koiramaiset.kuvat.fi/kuvat/Agilitykuvat/SM-kilpailut%2018.6.2011/

Hyvä päivä omistaa koira

2011-06-15T22:32:00.000+03:00

Tänään päivällä tein molempien neitien kanssa jäljen kotiläksyä. Ideana on siis opettaa myös Hilalle peltojälkeä vaikkei sen kanssa kurssilla käydäkään. Molemmat koirat tekivät erittäin innokkaasti töitä, eivätkä olisi halunneet lopettaa ollenkaan. Pitää ottaa itseään niskasta kiinni ja tehdä tätä useammin. Ehkä maailman helpointa toteuttaa vaikka lenkin yhteydessä, kunhan löytää sopivan 1m x 1m nurmiläntin.

Illalla kävin vielä Janan kanssa Anne Huittisen valmennuksessa, tästä oma hehkutuksensa myöhemmin.

Loppuun vielä kuvasaastetta kesäkuun alulta, kun Jana ja Loki kävivät Peltolammilla uimassa. Janalla on jo kova ikävä Loksutinta, joten Tainan & Lokin olisi korkea aika tulla meitä moikkaamaan!

Tampereen omat baywatchit

Herra Loki & Neiti Jana, hieman eri puusta veistetty

ÄN-YY-TEE NYT

Huippu komea Loki

Jana -1kg ja hyvältä alkaa näyttämään!

Taina & koirat esittelevät Peltsun ihanaa rantaa

Moi, oon Jana ja toi tossa takana on mun kaveri Loki

Tuskasen kuumaa

2011-06-10T23:46:00.000+03:00

Kuten kirjoituksessa ensimmäinen lomapäivä mainitsin: "Toivoin kesäloman tarkoituksella alkukesään, jotta ilma ei olisi liian kuuma ja voisin touhuta koirien kanssa paljon pihalla.", eipä oo siis mennyt ihan nappiin... Ulkona on tosiaankin liian kuuma, eikä siellä voi koirien kanssa paljoakaan touhuilla. Ainakin Jana on saanut agilitystä pian parin viikon tauon ja se tekee varmasti hyvää (molemmille).

Eilen oli tytöillä täysi lepopäivä ja Jana viettikin varmaan 3-4 h luun parissa sitä tyytyväisenä natustaen. Tänään kuitenkin Jana on jo sekoamassa sukkiinsa ja täysin valmiina toimintaan. Ulkona juoksemisen lisäksi testattiin tuliterää kosketuskeppiä. Enää ei tarvitse muovihaarukan varassa leikkiä. Tuo kohdentaminen sujuu jo kivasti maantasalla, mutta tänään koettiin läpimurto myös ilmassa! Vielä ollaan kuitenkin ihan noviiseja ja alkutaipaleilla, mutta tästä on hyvä jatkaa. Ei voi kuin todeta, että on se kivaa omistaa koira, joka tarjoo ja kokeilee! (Pahoittelen, että videosta puuttuu suurimman osan ajasta koiran pää ja kosketuskeppiä ei näy ollenkaan, yksin videointi ei ole helppoa. Kosketuskeppi mukana tarkoittaa, että ohjaan koiraa kosketuskepillä. Kosketuskeppi piilossa tarkoittaa, että keppi on selkäni takana, jolloin koira joutuu itse miettimään, että mitä ihmettä mä haluan.)

Kävin tuossa keskiviikkona testailemassa uutta hienoa objektiiviäni ja matkalta löyty mukavia yllätyksiä mm. sorsaperhe

Äitisorsa katsoo lapsosensa perään

Mutta matkalta löytyi myös ei niin kivaa kuvattavaa:

Viime aikoinahan on ollut paljon koirankakkakeskustelua (niinkuin jokainen kevät). Olen samaa mieltä, että ihmiset keräävät aivan liian vähän koiriensa jätöksiä, mutta eipä vähäiset roskikset ja niiden kunto aina houkuta olemaan tunnollinen omistaja...

Jäljestys alkakoon!

2011-06-08T22:48:00.000+03:00

Ollaan ilmoittauduttu Janan kanssa Tappien jälkikurssille. Tänään kyseinen kurssi vihdoinkin alkoi. Suuret ovat odotukset, sillä haluaisin kovasti jossain vaihessa lähteä kisaamaan mejässä.

Nele teki tarkkaa ja huolellista työtä

Alkuun kurssivetäjä Saija kertoi yleisesti eri jälkityyleistä (mm. mejä, pk-jälki, peltojälki). Tällä kurssilla tutustumme peltojälkeen, jossa koira jäljestää ihmisenhajua. Alkuksi teimme n. 1m x 1m tallatun alueen, jonne heittelimme namipaloja. Alue tallattiin, jolloin maanpinta oli rikkoutunut ja jäljen haju koostuu sekä ihmisen että maan hajusta. Koiran olisi tarkoitus yhdistää namit rikkoutuneeseen maahan ja sen hajuun. Pikkuhiljaa aluetta pienennetään, tehdään kolmiota ja lopuksi suoraa viivaa. Namien välimatkaa harvennetaan, kun vaikeustasokin nousee.

Nala oli ahkera pikku jäljestäjä

Hyvin koirat tajusivat pysyä tallatun alueen sisäpuolella, joten idea rikkoutuneesta maasta meni hyvin perille. Jana kyllä teki muutaman harhareissun alueen ulkopuolelle, mutta nopeasti palasi takaisin. Olen kyllä ylpeä kuinka hienosti Jana jaksoi keskittyä ja tehdä huolellista työtä. Kyllä kaikista koirista huomasi, että tämä on luonnollista koirantyötä!

Haru näytti mallia kuinka oikeasti jäljestetään

Hieman harmaita hiuksia Harun jäljelle aiheuttivat linnut, jotka kävivät varastamassa nameja jäljeltä! Alla olevasta kuvasta voi bongata nakin palan linnun suusta.

Nakkivaras

Janasta ei jälkikuvia ole, koska jäljestin innokkaana Janan kanssa.

Möksällä

2011-06-08T22:00:00.000+03:00

Sunnuntaista tiistaihin tuli vietettyä möksällä Vaasan kauniissa luonnossa. Oli ihana vain olla. Koirat nauttivat suunnattomasti pihasta ja luonnosta. Harmi vaan, ettei tuollaista mökkimahdollisuutta ole lähempänä.

Arkea

2011-06-03T18:51:00.001+03:00

Tiistaina kävimme hieman agilityssä, mukana matkassa olivat Hila, Jana, Loki, Fiona, Olli, Suti ja tietty Outi & Taina. Hilan motivaatio kesti aika lyhyen aikaa, mutta hienosti se meni siihen asti kunnes into loppui. Lämmin treenisää ei todellakaan ole Hilaskin juttu. Janan kanssa ei ollut ehkä paras treenipäivä, itsellä oli jo valmiiksi hieman ärsyyntynyt fiilis, joten soppa oli valmis. Ei mitään ihmeellistä tapahtunut, mutta ei ajatukset oikein osuneet kohdalleen.

Jana palkkasi itsensä lelun lisäksi puomilla

Treenien jälkeen veimme koirat polskimaan, mutta Loki taisi olla tällä kertaa ainoa, joka halusi veteen. Muut vesikoirat kahlailivat hieman ja Fiona & Hila pysyttelivät turvallisen välimatkan päässä mistään märästä. "Uimisen" jälkeen kävimme vielä lenkillä. Oli kyllä mukava kolmetuntinen aamunavaus!

Tänään kävimme Tanjan & koirien kanssa Kaupissa samoilemassa. Lenkin loppupuolella koirilla oli mahdollisuus käydä uimassa, mutta Java oli ainoa, joka uskaltautui aallokkoon. Jana kuitenkin leikki, että olisi käynyt uimassa, kun piti Javan uimisen jälkeen pistää kunnon hepuliksi. Loppulenkistä istuskeltiin nurmikolla ja annettiin Javan kuivata turkkiaan.

Hilaski ei oikein arvosta näitä lämpötiloja, joten Hilan lenkit sijoittuvat iltoihin.

Needs no words

2011-05-30T20:14:00.000+03:00

Viikonloppuna oli pakottava tarve tehdä tytöille uusi yhteinen panta.

Hila näyttää nyt tosi paljon pienemmältä kuin karvojen kanssa.

Kuvailin eilen hieman Janan temppuilua. Väliin ja pyöri ovat aivan uusia temppuja. Väliin opetan agilityn lähtöjä varten. Tällöin saan koiran helpommin siihen kulmaan ja paikkaan kuin tahdon. Videossa näkyy myös mun hieno "kosketuskeppi" eli kertakäyttöhaarukka ja päässä meikkisieni. Hyvin Jana on tuon kohteet-idean käsittänyt. Naksu on siis myös käytössä, joten ei tarvitse ihmetellä palkkauksen "hitautta". Pyöri on jalostusta kontaktiasennolle, eli nyt palkkasin vain pienestä liikkeestä. Tämä oli siis ensimmäinen kerta kun kokeiltiin "pyörimistä". Kolo on turhista turhin temppu, jota ollaan pari kertaa tehty. Nyt yritin saada kestoa kolossa pysymiseen.

Kuoppa korkattu

2011-05-29T20:17:00.000+03:00

Tämän kesän (ja varmaan vuoden) ensimmäinen hiekkakuoppaseikkailu tehty! Retkellä mukana olivat Jana, Hila, Loki & Fiona. Ensimmäiset kolme keskittyivät leikkimään ja Fiona piti yleistä järjestystä yllä. Pelkäsin alkuun, että Jana jyrää Fionan, ja muutaman kerran turhan voimalla menikin tutustumaan. Nopeesti Jana kyllä unohtikin Fionan olemassaolon ja keskittyi Hilaan ja Lokiin.

Hila on saanut paljon lisärohkeutta Janan myötä ja on muutenkin touhukkaampi. Vieraassa koiraporukassa Hila ei lähde leikkimään muuten kuin Janan ollessa mukana.

Taina musisoi ruhonkorrella

Kolme musiikinystävää

Ensimmäinen lomapäivä

2011-05-28T10:06:00.002+03:00

Eilen alkoi kesäloma. Kolmisen viikkoa "pitää" keksiä muuta puuha kuin työntekoa, harmi juttu! Toivoin kesäloman tarkoituksella alkukesään, jotta ilma ei olisi liian kuuma ja voisin touhuta koirien kanssa paljon pihalla.

Loma aloitetiin viemällä uintikolmikko järvelle. Olli oli hieman sitä mieltä, että vesi on vielä liian kylmää. Jana ja Loki erityisesti läiskytteli menemään. Suurinosa ajasta kuitenkin meni juostessa päättömästi. Olli ekana, Jana räkyttäen perässä ja Loki piteli häntää. Olli taisi nauttia täysin siemauksin, kun lapset eivät saaneet kiinni. Kolmikko tulee niin hyvin keskenään toimeen!

Loksutin ottaa ja lähtee valloittamaan ihanalla persoonallaan pk-seudun koirakansaa. Jana kertoi, ettei ole yhtään iloinen tästä tapahtumasta. Toivottavasti Taina jaksaa reissata paljon tänne meidän suuntaan ja me jaksetaan käydä vuoroin vieraissa.

Taina otti hieman videota touhottamisesta, kiitos!

Uimareissun jälkeen parin tunnin lepohetki ja sitten iltapäivä aksaileen. Teemana jälleen kepit, kun kerran kävimme tallilla, jossa on verkot. Viikon epätoivoni keppien suhteen heitti häränpyllyä heti kerrasta. Jana pujotteli todella nätisti. Vikoilla kerroilla oli neljä verkkoa jäljellä, jolloin kepeissä oli kaksi yksittäistä keppiä, joista ei siis lähtenyt mihinkään suuntaan verkkoja. Pitää muistaa pitää toistot vieläkin lyhyempinä, koska Jana joutuu miettimään tavallista enemmän, että miten pitää tehdä. Hirmu hyvä fiilis jäi, kun Jana oli ottanut tosi ison harppauksen viikossa!

Rotta

2011-05-25T21:18:00.001+03:00

Hila joutui tänään suureen koettelemukseen ja selvisi siitä hengissä. Nyt on tukka takana ja elämä edessä!

Tämän päivän aktiviteetteihin kuului myös seikkailuradan suorittaminen ja näyttelytreenit. Tiina käytti meitä koekaniineina ja testattiin heelerleiriläisten rata. Ensin pieni luoksetulo, jonka molemmat kaverit suorittivat oikein hienosti. Seuraavaksi pujoteltiin jalkojen välistä. Kumpikaan ei ole tämmöistä temppua treenannut, joten nakki naaman edessä piti suorittaa.

Seuraavaksi oli kuppeja nurinkurin kadulla ja yhdessä niistä oli namia. Villi veikkaukseni oli, että Jana menee tuhatta ja sataa ja kaataa kaikki mutta mitäs vielä, Jana teki oikein nätisti töitä ja etsi oikean kupin ja nätisti tökki mukia, jotta sai namin kaivettua.

Neljäntenä tehtävänä oli kantaa kaurapussia selän päällä tietty matka. Homma osoittautui kuitenkin suhteellisen vaikeaksi, koska pussi liukui helposti pois selän päältä. Muuten kumpikaan koira ei ollut millänsäkään pussista!

Toiseksi viimeinen tehtävä oli kaikista vaikein. Tiina jakoi meille pienet liinat, jota piti pyöritellä käsissään, eli hieman hajustaa. Tämä liina laitettiin erilaisten esineiden joukkoon. Ideana oli katsoa, että menisikö koira tutkimaan kiinnostuneempana sitä "omaa" liinaa kuin muita esineitä. Hila& Jana joukkue ei ymmärtänyt tätä tehtävää ollenkaan. Jana sen sijaan kaivoi jostain kolosta puoliksi syödyn purutikun. Viimeisenä oli pieni "rallytoko"-osuus, jossa istuskeltiin ja pyörittiin.

Kaiken kaikkiaan hauska rata ja kivaa oli kaikilla koirilla ja omistajilla, kiitos Tiina!

Radan jälkeen alkoivatkin näyttelytreenit. Suuri kehitys viimekertaiseen oli huomattavissa. Jana jopa käveli suurimman osan ajasta, eikä kiskonut kuin puolihullu. Toki vielä ongelmana on, että Jana enemmänkin seuraa kuin ravaa nassu eteenpäin. Treeniätreeniä siis. Pöytäosuus meni kivasti. Jana antoi mielestäni katsoa hampaat oikein nätisti. Pönötys onkin sitten ainoa mitä ollaan oikeasti treenattu. Tänään opetin Janan pönöttämään niin, että ollaan nokka nokkaa vasten (ihan vain siksi, että saadaan näin kivempia valokuvia). Muutama toisto ja homma oli opittu.

Minä lennän, polskin ja uin

2011-05-22T20:57:00.003+03:00

Eilen oli TaPpien järjestämä möllitoko. Päivä oli pitkä mutta kaiken työn arvoinen. Pysyttiin hyvin aikataulussa ja ilma oli mitä mainioin. Kiitos kaikille talkoolaisille ja osallistujille ja erityisesti Mimmulle tuomaroinnista! Kuvia tapahtumasta löytyy täältä.

Eilen tein myös päätöksen, että tänään on koiratapahtumaton päivä, eli en lähde mätsäriin tms. muuhun koirahärdelliin. Sen sijaan Jana ja Hila pääsivät Lokin kanssa polskimaan. Hila varoi kastelemasta yhtäkään karvaansa mutta punavalkoiset painoivat vesipetoina. Varsinkin ihana Loksutin oli aivan päätön.

Kuntouintia

Harmittaa kyllä, kun koirille tarkoitettuja uimapaikkoja on kovin vähän. Tuo missä tänään käytiin on aivan ihana! Siinä on hiekkapohja ja rannassa on matalaa. Koiria pystyy helposti pitämään irti, koska rannalle pääsee vain yhden mäen kautta, ja silloinkin huomaa, jos joku on tulossa. Tuijotan nyt vain omaan napaani, mutta harmittaa kovasti, kun lapsiperheet tulevat näille vähäisillekin rannoille, joissa me koiralliset saadaan olla. Yleisiä rantoja kun tuossakin ihan lähellä. Koirat siis hetkeksi hihnaan ja leikki seis, jotta lapsoset saivat kaivella kuoppia...

Rotta

Anna nyt sitä ruokaa, kun ei täällä saa ees juosta

Onneksi vahtikoirat tekivät työtä käskettyä ja tunkeutujat lähtivät hetken kuluttua pois. Leikki jatkukoon!

Hila tyytyi jahtaamaan muita turvallisesti maankamaralla

Polskuttelun jälkeen suuntasimme vanhuksilleni ja saimme vihdoin aidattua pihan loppuun. Koirien temmellysalue laajeni puolella ja niin myös intokin!

Ainiin, Jana kävi eilen virallisissa silmä- ja polvitarkeissa ja priimaa oli kaikki!

Viikon aksat osat 2/3 ja 3/3

2011-05-20T20:45:00.002+03:00

Torstaina oli pitkä päivä. Ensin 8h töitä, sitten 2h agilityn vetoa ja sitten vielä tunnin omat treenit. Hyvin kuitenkin jaksoin keskittyä hernekeiton voimalla koko päivän.

Outi tosiaan veti koikkeriporukalle tunnin mittaiset treenit. Outi "pelotteli", että nyt on hieman haastavampaa rataa. Mutta me näytettiin Outille, ettei se nyt ollutkaan yhtään vaikeeta!

Janan ainoat virheet tulivat esteillä 9-10, koska välistäveto on meille vaikea. Sen voisikin ottaa ensi kuun teemaksi. Alun esteet 1-7 meni kuten oppikirjassa. Tehtiin 3-4 välissä uutena juttuna meille leijeröinti, joka meni heti kerrasta nappiin (kuten kaikilla ryhmäläisillä). Väliä 14-15 kokeiltiin kolmella eri tavalla (valssi, takaaleikkaus ja persjättö), jotka kaikki sujuivat hyvin. Treenin loppuun testasin paria 35 cm korkusta hyppyä ja loistavasti neiti niitäkin pomppii. Normaalisti nykyään rimat ovat olleen siinä 25 cm korkeudella.

Kiitos kuvista Tainalle!

Tänään kävimme tekemässä keppitreeniä tallilla. Kepeissä on selvästi menossa tenka på. Jana ei tunnu tajuavan miten kepit suoritetaan jos on yksi yksittäinen keppi siellä joukossa. Eli viidellä verkolla mennään tällä hetkellä (mikä on hyvä sekin viime ajan keppitreeniin verrattuna). Tarvii maanantaina kysyä Maijulta vinkkejä.

Jana sai tänään mieluisen vieraan. Loksutin tuli moneksi tunniksi möyrimään Janan kanssa lattialle. Kaverukset leikkivät aivan kuten silloinkin kun loki oli pienen pieni pentu, sniif. Ihmisväestö valmisti sillä väliin huomiseen möllitokoon leipäsiä ja tiramisua, nam. Loistavaa ilmaa kyllä lupailee huomiselle, joten kuvien täyteinen kisa tulossa.

Karvaton Jana

Smile!

Paita ja Peppu

Viikon aksat osa 1/3

2011-05-19T22:19:00.000+03:00

Maanantaina oli hyvä aloittaa viikko treenien merkeissä. Kerkesin juuri avaamaan Maijulle suuni, että toivon suoraa ja pitkää "möllirataa", kun Maiju sanoi että tätähän tehdään. Rata näytti tältä:

Ensiksi tutustuttiin rataa ja tehtiin ns. kisasuoritus ja sen jälkeen tehtiin pätkissä. "Kisasuoritus" meni ihan jees, mitä nyt kunto loppui kesken (siis ohjaajalta ei koiralta). Takaaleikkaukset meni ihan nappiin! Muutamia huonoja ohjausvalintoja tein, joita sitten hiottiin. Alkuun esteiden 2-3 väliin kokeilin toisella kiekalla jaakotusta ja se toimi paremmin kuin hyvin. Janakin oli tietävinään, että osaa semmosia, vaikkei olla koskaan tehty. Putkilla 3, 6 ja 13 siis takaaleikkaukset. Ongelmaksi osoittautui este 14, koska mun piti lähteä pinkomaan täysiä eteenpäin jolloin Jana helposti tuli esteen ohi. Parin lelupalkan jälkeen tämä meni jees. Muuria ei olla tehty kovinkaan paljoa, joten ei meinannut irrota sille (este 16). Tokalla kiekalla esteet 1-13 meni nollana ja samoin loppupätkä 16-21. Esteillä 18-21 olisi tullut hirveä kiire, jos olisin tullut koiran kanssa yhtä matkaa. Kävin siis merkkaamassa esteen 18 ja lähdin pinkomaan. Jana selvästi osaa merkkauksetkin? Toinen ratapätkä (mustat neliöt) meni puhtaasti heti kerrasta, siihen oli siis hyvä lopettaa.

Eipä voi todeta, kuin että jäi ihan hirmusen hyvä fiilis. Aletaankohan me kehittymään?

Koiramaiset kuvat

2011-05-17T21:55:00.000+03:00

Teinpä iltojeni iloksi uuden kuvasivuston koiramaiset.kuvat.fi . Tänne olisi tarkoitus pistää valokuvia erilaisista koiratapahtumista, kuten agility- ja tokokisoista. Kuvasivuston pääsi korkkaamaan sunnuntaiset Takujen kisat. Kehutaampa hieman naapuriseuraa, Takut osaavat järjestää sujuvia kisoja, joissa on aina hyvä buffet, hauska kuuluttaja, hyvä tsemppi päällä ja toimiva kokonaisuus! Huomenna kuvailemaan Tamskin iltakisoja, katsotaan miten kotiseura osaa järjestää kilpailut.

Nopea Haru sheltti on oikein pätevä agilitykoira

Näyttelyvermeet

2011-05-14T16:42:00.000+03:00

Panta made by Gessi ja hihna Hollolan nahkapaja:

Niks naks

2011-05-14T01:19:00.000+03:00

Tiistaina vietin tauon tenttiin lukemisesta istumalla 3h kuuntelemassa Tommy Wirenin naksutinluentoa. Huvinsa kullakin.

Luennolla oli todella paljon tuttua asiaa, mutta kertaus on opintojen äiti. Onneksi tuli tehtyä muistiinpanoja, jotta voi myös kotona muistutella mieleen, että miten se nyt menikään.

Alkuun Tommy painotti, että naksutinkoulutuksessa ei ole tärkeintä itse naksutin vaan toiminnan oikea-aikainen palkitseminen. Koulutuksessa käytetään pelkästään positiivista vahvistamista ja negatiivista rankaisua. (Täällä juttua operantista ehdollistamisesta, mikäli ei tuttua.) Itsehän olen pyrkinyt kouluttamaan Janan kokonaan pos. vahvistamisen ja neg. rankaisun kautta ja Hilaa nyt 1,5 vuoden ajan. Välillä onnistuu paremmin mutta harmikseni on todettava, että tulee niitä kahta muutakin käytettyä. Koskaan en kuitenkaan kouluta käyttämällä neg. vahvistamista/pos. rankaisua. Nämä tulevat esille tilanteissa, kun omistajan pinna on liian lyhyt (, joka johtuu siitä etten ole opettanut koiralle kuinka tietyissä tilanteissa käyttäydytään). Tommy puhuikin tästä paljon! Ihmiset vaativat koirilta todella paljon verrattuna muihin kotieläimiin. Koirilta vaaditaan usein paljon sellaista mitä niille ei ole todellakaan opetettu. Tommyn luentotapa oli erittäin mukaansa tempaavaa ja monet esimerkit antoivat paljon ajateltavaa. Taas tuli muistettua kuinka paljon vielä nykypäivänä pelko ja voima ovat käytössä koirankoulutuksessa... Onneksi on olemassa kouluttajia, kuten Wiren, jotka puhuvat myös toisenlaisesta koulutuksesta!

Jana nauttii tekemisestä

Keskeistä koulutuksessa on siis vahviste ja rankaisu. Molemmat ovat asioita, jotka eläin määrittelee. Tehokas vahviste on tavoiteltu, ansaittu, arvostettu ja välitön. Rankaisu vähentää toimintaa, mutta ei opeta oikeaa tapaa toimia. Rankaisussa keskeistä on ajoitus ja voimakkuus. Usein näkeekin, että koiran tehdessä väärää saa se palautteen pitkän ajan kuluttua kuluttua, tästä voikin miettiä, että ymmärtääköhän koira mistä palaute tulee. Parempaa rankaisua voisikin olla, että palkkion saatavuus vähenee, jolloin palaute on luultavammin oikea-aikaista ja tehokasta.

Välineet esim. naksutin, kehuminen, kosketuskepit ym. ovat sekundääri vahvisteita, eli ne edeltävät aina palkitsemistapahtumaa. Sekundääri vahvitseet antavat avaimia oikea-aikaiseen palkitsemiseen, joka on tärkein taito kouluttajalle. Oikea ajoitus vaatii jatkuvaa harjoittelua ja se onkin yleisin koulutusvirhe.

Leikisti hyvin koulutuetut koirat

Toiminnan aikaansaamiseksi voi käyttää houkuttelua, toiminnan poimimista, eroittelevaa vahvistamista (shaping) ja kohteita. Näistä uusi juttu olikin tuo kohteet, jota alettiin heti kotona treenaamaan. Ideana on opettaa koiralle kosketuskepin/alustan juju. Koiran tulee siis koskettaa kuonolla kosketuskeppiä ja tassulla kosketusalustaa. Pikkuhiljaa aletaan keppiä/alustaa siirtämään ja liikuttelemaan. Vähän ajan kuluttua voi koiralle tehdä toistoa niin, että muutaman kerran laitat kosketusalustan esim. laatikon päälle, jolloin koira koskettaa tassullaan laatikkoa. Otat kosketusalustan välistä pois ja koiran pitäisi jatkaa laatikon koskettamista ilman alustaa. Tähän liittää haluamansa sanan ja temppu on valmis. Kunhan saan oikean kosketuskepin, teen tästä videon. Nykyinen kertakäyttöhaarukka, jonka päässä on meikkisieni on sellainen viritys, jota ei kehtaa julkaista.

Tommy kertoi meille paljon kolutustarinoita ja näytti videoita. Nähtiin mm. kuinka heidän rottweiler on opetettu puremaan ja irroittamaan (jotain pk-juttuja kai). Yleisesti kuulemma opetetaan ensin puremaan ja sitten vasta irroittamaan. Suomestakin löytyy naksuttimella opetettuja poliisikoiria, ja ensimmäinen heistä oli ainoa, joka pystyi kurssinsa loppukokeessa irroittamaan käskystä (en millään muista poliisin nimeä). On kuulemma olemassa jotain irroitusrautojakin, joiden avulla koira saadaan irti hihasta?

Luento oli erittäin hyvä ja sain jälleen tukea sille, että opetan koiriani oikean (sekä minulle että koirille sopivan) ideologian pohjalta. Toivottavasti TaPit pystyvät myös jatkossa järjestämään Tommyn luennoimaan.

On viikonloppu takana taas, viikonloppu, viikonloppu, viikonloppu

2011-05-08T19:43:00.001+03:00

Ahdistus iskee ensi keskiviikon tentistä. Onneksi pe-su on joka päivä ollut jotain loistavaa aivotoimintaa, joka on vienyt ajatukset aivan muualle.

Perjantaina suuntasimme Anskun kanssa Vaasaan hakemaan vihdoinkin Pennyä kotiin. Reissuun mahtui jännitystä, ohitin mm. poliisiauton, ja oli ihan hirveetä! Takaisin tullessa oli sattunut jokin haaveri ja jouduimme hetkeksi hukkaan, koska meidät ohjattiin pois kolmostieltä. Lisäksi ajaminen takaisinpäin oli hieman haastavaa, kun Anskun jaloissa matkasi tällainen:

Pennyn Saara emo jaksoi ihanasti leikkiä lasten kanssa

"Tyytyväinen" Gessin asiakas pienestä pitäen

Onnea vielä Anskulle ihanasta lapsesta!

Lauantaina saimme mieluisia vieraita, Kaisa ja Primo tulivat viihdyttämään tamperelaisia. Ensin suuntasimme tampereen koikkereiden yhteislenkille. Jana viihtyi selkeästi eniten tuttujen Lokin, Ollin, Jaken ja Primon kanssa. Muutama uros oli hieman liian kiinnostunut Janasta, ja Janaa alkoi hieman ahdistamaan. Tytteli ei ollut oma ittensä ja häntä oli koipien välissä. Onneksi Jana ei pitkään murehdi, vaan hetken kuluttua palautui normaaliksi. Takaisin mennessä sai hepuloida kunnolla Loksuttimen kanssa. Lenkin jälkeen herkuttelimme porukalla Pancho Villan ruualla ja Jana liehikoi Hilasta kiinnostunutta Primoa.

Sunnuntaina, eli tänään, menimme Outin, Ollin ja Anskun kanssa Tre kv:seen. Ovella oli ensimmäinen mukava yllätys, kaikki "äidit" saivat suklaalevyt, nam! Tämä onnellinen "äiti" oli erittäin ilostunut. Paikalla oli todella paljon tuttuja. Oli kiva nähdä kaikkia! Janan kasvattaja antoi heidän munalelunsa meille, kun ei ollut heidän tarpeisiinsa sopiva. Loistavaa, koska meidän toinenkin aukeaa jo itsestään. Kiitos Anne! Mukaan tarttui myös valkoinen nahkainen näyttelyhihna. Tähän teen vielä sopivan ketjullisen pannan. Tarvii kuvata, kun saan valmiiksi. Surkeita kuvia näyttelystä löytyy täältä.

Näyttelyn ja lukemisen jälkeen mentiin Hilan kanssa tutustumaan Pennyyn. Hila oli oma ihana ittensä ja antoi pennun rauhassa tutustua, kun itse hääräsi omiaan. Pennyn mielestä musta takkukasa oli hieman jännä, mutta loppua kohden uskalsi jo rohkeasti haistella. On se vaan niin ihana pieni naskalihammas.

Juhon sylistä on hyvä tarkkailla pelottavaa Hilaa

Hila&Jana lähettivät Pennylle tuliaisia lelujen muodossa

Ansku huomasi ryöväysyritykseni, enkä saanut Pennyä mukaani

Uskaltaako vai eikö, siinäpä vasta pulma

Julkimo

2011-05-07T10:40:00.002+03:00

Jana ei oo mikään ihan turha koira.

Tuorein Pirkkalan Piskien lehti

Kuuluttamisia

2011-05-04T10:13:00.000+03:00

Viime kirjoituksesta on vierähtänyt jo yli viikko. Mitään maata mullistavaa ei olla viime aikoina tehty. Hila pääsi aloittamaan uuden harrastuksen, haun, kun TaPit ry järjestää viiden kerran tutustumisen kyseiseen lajiin. Muutama kerta hakua ollaan aikaisemmin testattu ja koiruus on kyllä nauttinut täysiä.

Janan kanssa ollaan käyty muutamaan otteeseen aksaamassa ja tiistain treeniryhmämme siirtyi maantaille ja ulkokentille. Janan kanssa ollaan kyllä kohta testattu kaikki mahdolliset pohjat: hienohiekka. normihiekka, keinonurmi ja matto, ja hyvä niin, eipä tule uudet esteet ja pohjat yllätyksenä sitten kisoissa.

Eilen Ollin omistaja Outi järjesti alotteville koikkereille aksatunnin. Paikalla oli aloittelijoita vain Loki ja Penny, joten Jana, Olli ja Jake liiteli myös. Tehtiin neljän esteen suoraa, ja hienosti tyttö juoksenteli sinne minne pitikin. Ekat hypyt oli 25cm korkeudessa ja vikat 10 cm (Penny lapsosen takia :) ). Jäi kyllä reippaasti ilmaa ekoissa esteissä riman ja masun väliin.

Virallisen osuuden jälkeen Jana, Loki, Penny ja Olli juoksivat kuin päättömät kanat. Jana ja lapsuuden kaveri Penny leikkivät kuten aina, juoksemisen jälkeen nyhvätään maassa ja pusutellaan.

Maanantai

2011-04-26T14:22:00.000+03:00

Eilen Jana pääsi pitkästä aikaa touhuamaan Lokin kanssa. Suunnitelmissa oli mennä Pirkkalan Piskien kentälle hieman juoksemaan ja agiliitämään. Ennen ja jälkeen "treenejä" kaverukset kävivät vilvoittelemassa Kalmarin veneiden laskupaikalla. Jana juoksenteli ja haki keppiä vedestä oikein innokkaasti.

Agility ei ollut meidän osalta niinkään agilityä. Tein muutamia toistoja putkeen lähetyksen kanssa. Eipä tirppaa tunnu enää haittaavan vaikka tekisin putken takana voltteja. Kehitystä kehitystä ;)

Takaaleikkaustreeni tuottaa tulosta!

"Virallisten" treenien jälkeen kaverukset pääsivät juoksemaan. Loki oli ollut koko viikonlopun reissussa, joten se ei jaksanut ihan hirmuisesti Janan kanssa juosta. Muutamaan otteeseen kuitenkin intoutui jahtaamaan Janaa, ja meni pikkusella jätkällä hermo, kun ei saanut Janaa kiinni. Tuli ihan Janan pentuaika mieleen, kun se jahtasi kavereita ihan samaan tapaan. Eipä taida montaa kuukautta mennä, kun Jana joutuu jo tekemään töitä, ettei jää kakkoseksi.

Munalelu on paras lelu

Jotenkin lämmin?

Loki on jo kasvanut korkeudessa Janan ohi

ollaan kavereita jookos, niinkuin anans ja kookos

catch me if you can

Loppuun Janan piti vielä vetää herne nenuun, kun Loki kuulemma nappasi liian lujaa kiinni. Draamakuningatar...

Aamurutiinit

2011-04-25T10:10:00.003+03:00

Meillä toistuu lähes joka aamu seuraava kuvio:

Jana tulee herättämään 9 aikaan, jolloin avaan makkarin oven
Jana menee hetkeksi olkkariin leikkimään / nukkumaan sohvalle
Noin tunnin kuluttua Jana tulee uudelleen herättämään
Minä nousen ylös ja menen hetkeksi tietokoneelle
Jana menee sohvalle nukkumaan
11 aikaan menemme aamulenkille

Palvelija herätetty, joten voi hyvillä mielin jatkaa unia

Onko ihan pakko nousta, mä en vielä jaksais?

Pentuna Jana heräsi viiden kuuden aikaan, joten tämän hetkinen tilanne on melkoinen saavutus! Vielä supernukkuja Hilaan on kuitenkin matkaa. Hila nukkuu sinne saakka kun viimenen on sängyssä. Viikonloppusin siis Markus yötyöläisen kanssa jonnekin kahteen asti.

Eilen nautimme Janan kanssa kahdestaan pitkästä aamulenkistä mukavassa säässä.

Janan laihduttaminen sujuu loistavasti! Tällä hetkellä vaaka näyttää -1 kg Janan kohdalla. Enää ei ole juuri mitään ihannepainoon.

Aurinko paistaa ja linnut laulaa...

2011-04-23T21:48:00.000+03:00

... taitaa olla KESÄ, KESÄ! Tänään oli ihan mielettömän nätti ja lämmin päivä. Meidän poppoo otti siitä kyllä kaiken ilon irti. Pari tuntia agikentällä liitämässä ja riehumassa. Ja loppupäivä kaupungilla nauttimassa hyvästä ruuasta ja ilmasta.

Hyvin irtoo!

Pimeeseen kulmaan, helppo nakki!

Päättömästi minne vaan, onnistuu aina!

Vakavamielisen ja rankan treenin jälkeen kenttä tyhjennettiin esteistä ja kolme verenhimoista koiraa päästettin kahleista.